Ensi-ilta lähestyy…

Avainsanat

Jännitys tihenee. Ensi-ilta on jo ensi viikolla! Iloisten sielujen hotelli -musikaalin harjoituksissa hiotaan viimeisiä yksityiskohtia ja paikataan viimeisiä aukkoja koreografiassa ja kohtausten rakenteessa. Olen edelleen seurannut melko tiiviisti harjoituksia ja kunnioitukseni työryhmässä puurtavia musiikkiteatterin ammattilaisia kohtaan on kasvanut entisestään.

Näyttelijät ja kuorolaiset, kaikki freelancereita, osaavat näytellä, laulaa ja tanssia ja jaksavat tosi ammattilaisten tavoin tehdä uskomattoman pitkiä päiviä, ohjaaja, ohjaajan assistentti, koreografi ja pukusuunnittelija antavat projektille kaikkensa, kulisseissa ahkeroivat ääni- ja valosuunnittelija, tarpeistoa hankitaan vaikka mistä ja luovuus ja kekseliäisyys korvaavat budjetin rajallisuutta.

En voi muuta sanoa, kuin että tämä on kerta kaikkiaan huikean loistava ryhmä!

Tässä blogissa esittelen videopäiväkirjan osat 10, 11 ja 12: ne kattavat ajanjakson 9.3. – 14.3. Tällä kertaa en kuvaile päiviä tarkemmin, koska itsellänikin on kiireitä. Liitän tähän sarjan valokuvia ja sitten seuraavat videot. Ne kertovat kylliksi. Niihin sisältyy näyttelijöiden haastatteluja ja muuta kivaa. Kannattaa katsoa!

Kuoron harjoitukset.

Kuoron keskellä ohjaaja Reetta Ristimäki. Oikealla koreografi Peter Pihlström.

Kuoro tiiviinä joukkona. Peter Pihlström antaa ohjeita.

Edessä Minja Koski ja Joel Mäkinen.

Teatterilavalla.

Teatterilavalla kuoro ja Otto Pilli (oikealla).

”Läpäri” eli läpimeno. Yleisön joukossa Saija Nisula, Peter Pihlström ja Nea Huovinen.

Esiintyjien lämpiössä. Vasemmalta Miro Apostolakis, Janne Marja-Aho ja Tatu Siivonen.

Pianon ääressä Joel Mäkinen ja Tatu Siivonen.

Tatu Siivonen ja Joel Mäkinen.

Joel Mäkinen, Peter Pihlström ja Miro Apostolakis.

Ja tässä linkit Youtubeen. Videopäiväkirjan osa 10.

 

Videopäiväkirjan osa 11. Se on yli 17 minuuttia pitkä, ja jouduin jakamaan sen kahteen osaan, 11a ja 11b.

Tässä 11a:

 

Ja tässä 11b:

 

Videopäiväkirjan osa 12.

Musikaalinteko etenee vauhdilla

Avainsanat

Aleksanterin teatterin harjoitushuoneissa ja lavalla on tehty töitä niin intensiivisesti ja pitkiä päiviä Iloisten sielujen hotellia valmistellessa, että olen joutunut keskittymään videopäiväkirjoihin, ja blogi on jäänyt sivuun. On näet muitakin töitä, nimittäin Björk-romaani numero kuusi. Kun seuraan sivusta harjoituksia, en voi mitään sille, että näyttelijöiden, ohjaajan ja säveltäjän visiot henkilöistä ja Björkin maailmasta sekoittuvat omiini. En pidä sitä mitenkään pahana!

Tänne kokoan lyhyesti päivien tapahtumat. Ihan viimeiset päivät jäävät pois: ne tulevat videopäiväkirjan osassa 10, jossa vierailen ensi kertaa kuoron harjoituksissa. Tämä kirjoitus sulkee sisäänsä peräti neljä videota (6-9), eli kovaa mennään!

25.2. ja 27.2. jatkui musikaalin libreton läpiluenta. Kaikki pääosien esittäjät istuivat Pylkkänen-salissa, jossa oli kaamean kaikuva akustiikka, ja lukivat ja lauloivat lävitse tekstiä. Reetta Ristimäki suunnitteli alustavasti ohjausta, mitaten samalla kohtausten pituutta. Kapellimestari Marko Hilpo säesti pianolla, hänkin pää raksuttaen, koska hän on viime kädessä vastuussa projektin musiikillisesta toteutuksesta. Itselleni seurasi uusi editointikierros: niitä tulee paljon, koska teksti elää koko ajan kun sitä harjoitetaan.

Pääsimme vilkaisemaan myös näyttämön puolelle, josta haettiin rekvisiitta harjoituksiin.

Tässä videosarjan osa 6, joka kattaa nuo päivät.

 

Videopäiväkirjan osa 7 kattoi päivät 28.2. ja 1.3. Ohjausharjoitukset jatkuivat ja kokonaisuuden hahmotus ja roolihahmojen syventäminen etenivät.

Osan teema oli stadin slangi, jota käsittelin lainaamalla sitä esitteleviä lauluja, kuten Sakilaisen laulun ja Stadin kundin, esittäjinä Tauno Palo ja Georg Malmsten. Haastattelin myös Miro Apostolakista, stadin kundia, joka esittää musikaalissa toista stadin kundia eli Frans Valkamaa.

Tässä videopäiväkirjan osa 7.

 

4.3. ja 5.3. ohjausharjoitukset jatkuivat, nyt ”Maalaamossa” ja ”Laulusalissa”. Ohjaaja syvensi henkilökuvia, trimmasi dialogia ja suunnitteli koreografiaa. Tekstit luettiin ensin lävitse ja sitten näyteltiin. Käsittelin videossa myös lyhyesti sitä, miten erilaista on romaanin kirjoittaminen ja näytelmäkäsikirjoituksen tai musikaalin libreton tekeminen.

Videopäiväkirjan osa numero 8 löytyy myös YouTubesta:

 

Seuraavina päivinä (6.3. ja 7.3.) päästiin harjoittelemaan näyttämön puolella. Se oli tärkeää, sillä nyt oli mahdollista hahmottaa, miten henkilöt ja tapahtumat sijoitetaan lopullisessa toteutuksessa. Pääsin myös haastattelemaan Heljä Heikkistä, joka esittää musikaalissa hienoa neitiä Lisbetiä ja surkeaa ilotyttö Lyyliä. Toisena päivänä kuvattiin videoklippi, jolla on tärkeä osuus musikaalissa.

Tähän ei kannata liittää valokuvia: katsokaa video. Tässä siis osa 9 videopäiväkirjasta.

 

Jatkoa seuraa!

 

Arkkitehtuuriarvoitus no 14

Videopäiväkirjani Iloisten sielujen hotelli -musikaalista on edennyt jo osaan 9. Tänne en ole vielä ehtinyt päivittämään tapahtumia, mutta voitte seurata itse päiväkirjoja sekä Iloisten sielujen hotellin Facebook-sivun että YouTuben kautta (haulla ”the making of Iloisten sielujen hotelli” tai käyttäjänimelläni damescholar).

Tällä kertaa vuorossa on taas arkkitehtuuriarvoitus, koska edellinen selvisi niin nopeasti. Valitan kuvan hämäryyttä, valo tuli huonosta suunnasta.

Mikä on tämä rakennus?

Aleksanterin teatterissa tapahtuu

Avainsanat

Aleksanterin teatteri, entinen Kansallisooppera. Kuva Charles Riis 1880, Helsingin kaupunginmuseo.

Tällä viikolla Iloisten sielujen hotellin harjoitukset jatkuivat Aleksanterin teatterissa Bulevardilla, missä musikaali maaliskuun lopussa myös esitetään. Olin paikalla kaikkiaan kolmena päivänä viikon alussa, ja videopäiväkirjaan syntyi kaksi uutta osaa. Ne ovat katsottavissa kirjailijasivullani Facebookissa ja myös Youtubessa (haulla The Making of Iloisten sielujen hotelli), ja liitän ne jälleen tähän kirjoitukseen.

Olen päässyt kuljeskelemaan teatterirakennuksessa henkilökunnan puolella, mikä on kiehtovaa. Näyttämön, katsomon ja yleisön lämpiön ulkopuolella on aikamoinen sokkelo useissa kerroksissa sijaitsevia harjoitus-, työskentely- ja säilytystiloja. Romaanissani Koston kukat tapahtumat liikkuivat loppuvuonna 1921 juuri näissä käytävissä, portaissa ja huoneissa. Saleja on modernisoitu ja sähköistetty, mutta kovin suuresti paikat eivät ole muuttuneet.

Maanantaina olin seuraamassa musikaalin laulujen harjoituksia. Säestäjänä ja harjoituttajana oli Marko Hilpo, joka on myös esitysten kapellimestari ja pianisti.

Lauluharjoitukset pidettiin Pylkkänen-salissa, joka on suuri ja tarkoitettu tanssi- ja näytelmäharjoituksille. Sen akustiikka on siksi lievästi sanottuna kamala eikä se tehnyt lainkaan oikeutta näyttelijöiden äänille. He kaikki ovat sekä näyttelijöitä että laulajia, ja heidän pitää hallita myös tanssiminen. Siksi videoklippien laatu ei ole hyvä.

Silti oli innostavaa tavata musikaalin päähenkilö Björk eli Joel Mäkinen, ja kuulla hänen lauluäänensä, joka on kaunis, vahva ja lyyrinen. Huonoja ääniä ei tosin tästä joukosta löydykään.

Joel Mäkinen.

Paikalla oli myös Miro Apostolakis, joka esittää Björkin teini-ikäistä apulaista Frans Valkamaa. Valkama on musikaalissa lavalla eniten Björkin jälkeen.

Miro Apostolakis. Taustalla Joel Mäkinen.

Toisessa näytöksessä Björkin suhteet hänen naisystäviinsä, Lisbetiin ja Idaan, kärsivät kovia kolauksia, ja pohdittuaan niitä Valkaman kanssa Björk laulaa uskollisen apulaisensa kanssa dueton ”Nainen”.

Sen jälkeen harjoiteltiin Björkin suurta soolokappaletta ”Silta”, jonka hän esittää toisen näytöksen alkupuolella. Laulu kokoaa ja kiteyttää musikaalin teemoja. Siinä on pitkä pohdiskeleva johdanto, jota seuraa vahva, tunteikas keskusjakso.

Heljä Heikkisen saavuttua harjoiteltiin ”Lisbetin romanssia”, jonka viimeisen kertosäkeen Lisbet ja Björk laulavat yhdessä.

Janne Marja-Ahokin pääsi tällä kertaa laulamaan. Hänellä on kaksi roolia, joissa hän pääsee esittämään luonnenäyttelijän taitojaan. Philip Axelskiöld kilpailee Björkin kanssa Lisbetin suosiosta ja on valmis käyttämään kaikki keinot lyödäkseen Björkin laudalta. Hän esittää sotaisen marssin: se on haaste Björkille, joka vastustaa sotaa. Hän myös puhuu pahaa Björkistä tämän selän takana.

Janne Marja-Aho.

Janne Marja-Ahon toinen rooli on vielä mehukkaampi: pelottava murhamies Vahanaama. Vahanaaman suuri soolonumero sijoittuu lähelle musikaalin loppua, mutta hän laulaa joukkionsa kanssa jo ensimmäisessä näytöksessä kohtauksessa, jossa Björk uskaltautuu valepuvussa roistojen pesään.

Sali oli niin viileä, että villasukat ja pipot olivat tarpeen.

Päivän lopuksi Miro Apostolakis palasi vielä harjoittamaan laulua ”Kallion kundi”. Se lisättiin käsikirjoitukseen kauan muiden laulujen jälkeen, kun huomasin, että Valkama on niin paljon esillä, että hän tarvitsee oman soolonumeron. Jukka Nykäsen musiikkikin syntyi sen verran myöhään, että harjoituksissa kappale piti laulaa suoraan nuoteista.

Tässä videopäiväkirjan osa 4, Youtubesta poimittuna. Siinä puhun myös päähenkilöiden välisistä suhteista musikaalissa, koska ne tulevat lauluissa selkeästi esille.

 

Tiistaina ja keskiviikkona laulu- ja koreografiaharjoitukset jatkuivat. Minä keskityin kuitenkin puvustukseen ja vierailin molempina päivinä teatteritalon alakerrassa, jossa on eri projektien puvustamoja. Iloisten sielujen hotellin pukusuunnittelija on Marja Uusitalo. Hänen apunaan on kolme ompelijaa: Elina Johnston, Elina Petmansson ja Sarita Vepsäläinen.

Iloisten sielujen hotellin pukuvarasto ja ompelimo.

Näyttelijät kävivät puvustamossa sovittamassa roolivaatteita.

Otto Pilli ”Ramman miehen” vaatteissa.

Miro Apostolakis Valkamalle ajatellussa villatakissa.

Kävin myös katsomassa näyttämöä ja sen taustaa. Musikaalin tuottaja Ville Salonen esitteli rekvisiittaa, jolla luodaan salonki, jossa Björk ja Lisbet seurustelevat. Siellä on kattokruunu, koristepylväs, divaani ja flyygeli. Lopuksi kurkistin näyttämön puolelle. Sieltä nähtynä katsomosali on upea.

Keskiviikkona teatteriin tuli maskeeraaja Aarni Mikkola tekemään muistiinpanot eri roolihahmojen ulkomuodosta, jotta hän voisi suunnitella heille maskit ja koota tarpeet niitä varten.

Maskeeraja Aarni Mikkola.

Ennen kotiinlähtöäni poikkesin vielä eräässä tanssisaleista, joissa harjoiteltiin edelleen koreografiaa, joka aloittaa toisen näytöksen. Peter Pihlström harjoitti, Marko Hilpo säesti ja Tatu Siivonen, Otto Pilli ja Rami Meling treenasivat poliisien rooliin kuuluvia askelia.

Tässä on videopäiväkirjan osa 5, joka sisältää mietteeni ja merkintäni tiistain ja keskiviikon osalta. Torstaina ja perjantaina jatkettiin harjoituksia, ja minä kirjoitin kotona seuraavaa Björk-romaania ja koetin karkoittaa flunssaa, joka sinnikkäästi pyrki asettumaan taloksi.