Björkin kotitalo, Snellmaninkatu 15.

Hei! Aloitan blogin, joka kertoo 1920-luvun maailmasta. Se on myös Karl Axel Björkin maailma. Björk on päähenkilö romaanissani Yön sydän on jäätä, joka ilmestyi viime vuonna. Pian hänen tarinansa saa jatkoa romaanissa Käärmeitten kesä.

1920-luku on ollut pitkään intohimoni, ja haaveena oli kirjoittaa joskus siitä kirja. Neljä vuotta sitten aloin toteuttaa unelmaani ja kerätä järjestelmällisesti aikaan liittyvää materiaalia, lukea historiateoksia, katsoa valokuvia ja elokuvia, tutkia tyyliä, kuunnella musiikkia, etsiä esineitä ja pukuja. Projekti kasvoi ja minulle selvisi, että kirjoja tulisi monta. Yhtä selvää oli, että voisin käyttää kaikesta keräämästäni vain pienen osan, etteivät romaanit hukkuisi loputtomiin yksityiskohtiin. Syntyi ajatus siirtää blogiin sitä kiehtovaa tietoa, mikä ei mahdu kirjoihin.

Ajattelin kirjoittaa näille sivuille 1920-luvun alun historiasta, Suomesta ja muusta maailmasta tuona aikana, Helsingistä, sen taloista, kaduista, arkielämästä ja ihmisistä, tyylistä ja muodista, kirjoista ja elokuvista, kieltolaista ja muista ajan ilmiöistä. Toisinaan saatan lähteä liikkeelle kohdasta, jota juuri kirjoitan romaaniini, ja kaukaisemman menneisyyden käsittely kaunokirjallisuudessa herättää minussa ja varmaan muissakin monenlaisia ajatuksia. Kun olen rakentanut Björkin maailmaa, olen todennut, että ajankuvan luomiseen tarvitaan tietoa kymmenistä eri asioista: sähkön ja kaasun käytöstä, vossikoista ja autoista, tyypillisistä huonekaluista, palkoista ja voin kilohinnasta. Tuo aika tuntuu oudolta ja kaukaiselta, ja silti se on lähellä itseäni. 1920-luvun Helsinki oli paikka, jossa isoäitini kävi tehtaassa ompelemassa ja alle kymmenvuotias, polvihousuinen isäni kulki poikasakissa ja puhui stadin slangia. Minusta on hauska kuvitella itseni sinne, missä he kerran ovat eläneet elämäänsä.