Raskaan ja vakavan alun jälkeen sopii kirjoittaa jostain kevyemmästä. Sananmukaisestikin on kysymys siirtymisestä painavasta kevyeen. 1900-luvun alussa ylä- ja keskiluokan naiset käyttivät vielä korsettia, joka jäykkänä muovasi keskivartalon tiimalasin muotoiseksi. He olivat verhottuja päästä jalkoihin, koska puvuissa oli korkea kaulus ja niiden helmat viistivät maata. 1910-luvun aikana korsetit ja pystykaulukset jäivät sivuun ja nilkat ilmestyivät näkyviin, toisten ihastukseksi ja toisten kauhistukseksi. 1920-luvulla naisten pukeutuminen muuttui vieläkin vapautuneemmaksi.

IMG_7154

1920-luvun naisten pukuja art deco -näyttelyssä Tallinnan taidemuseossa (KuMu) loppiaisena 2015.

Tällaisia leninkejä oli esillä myös Kasarmikadulla Mon Bijoussa, Björkin salaperäisen ystävättären, madame Elena Zubovan muotisalongissa, jonka kauppatavaroiden luvattiin tulevan suoraan Pariisista. Käsivarret paljaaksi jättävä, suorakulmaisesti puolisääreen asti laskeutuva leninki oli 1920-luvulle tyypillinen. Juhlapukujenkin helma nousi 1920-luvun mittaan nilkoista lähelle polvia. 1930-luvulla suunta kääntyi jälleen: helma laski, vyötärö nousi keskivartalon kapeimmalle kohdalle, kaula-aukko pieneni ja hartiat saivat olkatoppaukset. Helman korkeuden, eri vartalonosien korostamisen tai häivyttämisen ja puvun yläosan paljastavuuden suhteesta ajan kulttuuri-ilmapiiriin ja politiikkaan voi kirjoittaa paksuja kirjoja, ja palaan varmaan aiheeseen myöhemmin.

1920-luvun ”laatikkomekon” ylä- ja alaosan raja kulki lantion kohdalla, jonne vyötärö oli laskeutunut. Mallin klassista yksinkertaisuutta elävöitettiin runsaalla kirjonnalla ja miehustan ja helman kerrostuneisuudella tai rikkonaisuudella. Malli sopi parhaiten nuorille urbaaneille naisille, jolla oli pieni povi ja kapea lantio, mutta se mukautui tarvittaessa myös vanhemman ja pyöreämmän naisen tarpeisiin: olkavarret saivat peitokseen shaalin tai läpikuultavat väljät hihat ja kerrosteisuutta käytettiin korostamaan yläosaa ja peittämään lantiota. Vanhempaa sukupolvea oli kuitenkin vaikea saada luopumaan korseteista, ja Suomessa väljät, kevyet leikkaukset yleistyivät vasta 1920-luvun lopussa. Muotia seurattiin tietenkin vain ylemmissä luokissa. Työväen paremmat puvut ja koltut olivat yksinkertaisia ja konservatiivisia.

Downton Abbey -sarjan seuraajat ovat saaneet nauttia usean kauden ajan 1920-luvun puvuista, jotka ovat tärkeä tekijä sen menestyksessä. Sarja on edennyt 1930-luvulle ja päättyy pian, mutta sen tunnelmiin voi palata fanisivujen, dvd-levyjen tai Netflixin avulla.

Alla 1920-luvun helmikirjonnalla koristeltu samettipuku, jonka hankin Tukholmasta vintagevaatteita myyvästä liikkeestä, sekä yksityiskohtia sen kirjailusta. Vaikka alussa selitin, että muoti muuttui 1920-luvulla kevyeksi, totuus on, että helmi- ja metallipaljettikirjonta tekee tästäkin puvusta varsin painavan kantaa. Monet ajan leningeistä ovat rikkoutuneet, kun haurastunut kangas on antanut periksi parin kilon painoisten koristeiden voimasta.

sininen leninki

sininen leninki yksityiskohta 1

sinin leninki yksityiskohta 2