yksi IMG_8823

Thure Öbergin käsin maalaama maljakko 1910-luvulta.

Pitkässä runossaan Endymion John Keats sanoo, että se mikä on kaunista, tuottaa ikuisesti iloa, ja tuo ilo kasvaa vain vuosien myötä. Keats viittaa luonnon kauneuteen ja runouteen, mutta muualla hän on ylistänyt myös sellaisten artefaktien kuin kreikkalaisen uurnan ikuista kauneutta.

Poimin tänään omista aarteistani muutaman kauniin esineen, jotka ilahduttavat minua paitsi ulkomuodollaan, myös tiedolla, että ne kuuluvat romaanieni Björkin maailmaan ja hän olisi voinut pitää niitä pöydällään tai hyllyssään. En uppoa ajan taidehistoriaan, se on liian pitkä juttu, mutta palaan siihen kyllä useasti myöhemmin. Mainitsen vain, että 1900-luvun alun vuosikymmeninä taiteellisessa muotoilussa limittyi useita tyylejä peräkkäin.

Ensin kertaustyylit, kuten uusrenessanssi, vaihtuivat vapaampaan art nouveauhun, joka kulki Saksassa ja pohjoismaissa nimellä Jugend. Jugend hallitsi Suomessa melko pitkään vielä kun muualla tyyliksi oli vaihtunut art deco, 1920-lukua kansainvälisesti leimaava tyyli. Art deco oli lyhytaikainen ilmiö, tai oikeastaan siihen alkoi saman tien sekoittua muita moderneja tyylejä kuten Bauhaus ja funktionalismi.

Jugend teki pesäeron muodoiltaan sidottuun ja symmetriseen uusrenessanssiin suosimalla epäsymmetriaa ja hoikkia ja pitkulaisia, vapaasti virtaavia, kierteisiä ja pyörteileviä muotoja, joita näkyi luonnossa. Osittain tyyli omaksui keskiajan taiteen elementtejä, kuten lasimaalauksia, puukaiverruksia ja linnamaisia rakenteita taloissa. Tyypillisiä olivat kasviaiheet ja luonnonmukaiset värit. Art deco oli nimensä mukaisesti koristeellinen tyyli, joka käytti geometrisia kuvioita ja muotoja, primitiivistä tai kansanomaista kuvakieltä, tasaista väripintaa ja kirkkaita värejä.

Thure Öberg (1872-1935) tuli Arabian posliinitehtaan palvelukseen ruotsalaiselta Rörstrandilta vuonna 1896 ja nousi pian sen tärkeimmäksi posliinimaalariksi. Hän aloitti jugendtyylillä, josta myös tässä käsin maalatussa maljakossa on jälkiä. Se on 1910-luvulta. Samantyyppinen sininen lilja löytyy muistakin maljakkomalleista.

kaksi IMG_8824Öbergin käsialaa ovat myös orvokeilla koristellut maitokannut, joita monet ovat perineet isovanhemmiltaan. Minullakin on yksi Öberg-maitokannu kaapissani.

Tämä pieni maljakko on vuodelta 1912. Se on Arabian, mutta maalarista minulla ei ole tietoa, nimikirjaimet eivät ole tunnetut. Kun näin sen kaupassa, en voinut vastustaa sitä. Sen muotoa ja varsinkin sen tavattoman kaunista syvän harmaansinistä pohjaväriä on vaikea saada valokuvatuksi, kun pinta heijastaa niin voimakkaasti. Koristeena on pihlajan marjoja ja lehtiä.

IMG_8825 tämä

IMG_8826Baijeri on ollut Saksan posliiniteollisuuden keskus. Selbin kaupungissa sijainneessa Rosenthalin tehtaassa työskenteli pitkään Fritz von Stockmayer (1877-1940). Hänen käsin maalaamansa pyöreämuotoinen vaasi lienee 1930-luvulta. Siinä käsitellään art decon tyyliin kiinalaisen taiteen kasviaiheita.

IMG_8822Pieni soma savikannu on geometrista art decoa. Tekijästä ei ole tietoa.

IMG_8835

IMG_8837Yhtä matala mutta paljon pyöreämpi on Röstrandin ruskea raidoitettu maljakko. Leimasta päätellen se on 1930-luvulta.

2015-05-31-443 tämäViimeisenä arkisempi esine, kermanekka. Se on Arabian tuotantoa ja leima kertoo, että se on syntynyt vuosien 1919-27 välillä. Se on kulkeutunut minulle lapsuudenkodistani, ja sinne se on varmaan tullut isoäidiltäni. Sitä ei ole pidetty paljon arvoisena, mutta sen yksinkertaisuudessa on jotain aidosti viehättävää.

IMG_8842IMG_8841