Kaunista elokuuta! Kun olen vapaalla, otan lomaa myös nettielämästä. Mutta nyt blogini on palannut kesälomalta. Uusi Björk-romaani on tekeillä ja minulla on vähän muutakin Björkiin liittyvää puuhaa, josta ennen pitkää kerron.
Tänään aihepiiri on vanha rakkauteni, mykät elokuvat ja niiden tähdet. Vuorossa on tanskalainen Asta Nielsen (1881-1972). ”Die Asta” oli Theda Baran ohella ensimmäisiä filminäyttelijöitä, joista tuli brändi. Hänen maineensa syntyi kuitenkin Euroopassa: amerikkalaisille hän oli liian uusi ja rohkea. Björkille, joka tuntee vetoa selittämättömään ja vaaralliseen, hän on nainen ylitse muiden. Lainaus romaanista Yön sydän on jäätä, s. 24-25:
Uudet vapaat, väljät vaatteet. Uusi nainen. Sellainen kuin Asta Nielsen. Björk rakasti Asta Nielseniä vielä enemmän kuin Talmadgen sisaruksia. Teatteri Lyyraan tulisi tällä viikolla Hamlet, jossa Asta Nielsen esitti mieheksi kasvatettua naista.
Die Asta oli tanskalaisissa ja saksalaisissa filmeissä Nainen yli muiden. Die Asta oli vapaahenkinen ja peljästyttävä miehen kaltaisessa voimassaan, toisella tavalla peljästyttävä kuin Theda Bara ja Pola Negri, jotka olivat kuin Kirke ja Kleopatra iän ikuisine naisen temppuineen. Björkiä kiehtoi uusi nainen. Ei sitä täällä nähnyt eikä pitkään aikaan näkisi, koska Suomi, jopa rakas Helsinki oli niin kankealiikkeinen ja kaukainen Euroopasta katsottuna, mutta siitä oli saanut Englannissa ja Saksassa aavistuksen, kabareissa, klubeissa ja kahviloissa, eikä se lähtenyt mielestä.
Uusi nainen oli eurooppalainen. Elävät kuvatkin oli keksitty Euroopassa eikä Amerikassa. Ensimmäisen filmin tekivät ranskalaiset Lumièren veljekset. Siitä Anton jaksoi muistuttaa, Anton, joka haikaili Pariisin perään.
Asta Sofie Amalie Nielsen syntyi 1881 Kööpenhaminassa vaatimattomiin oloihin seppä-sekatyömiehen ja pyykkärin perheeseen, joka isän työnhaun takia muutti usein paikasta toiseen. Pysyvämmän kodin Nielsen löysi teatterista. Hänet hyväksyttiin Tanskan kuninkaallisen teatterin näyttelijäkouluun 1899. Kesken opintojen hän sai aviottoman tyttären, jonka hän kasvatti äitinsä ja sisarensa kanssa, ja valmistui 1902.
Seuraavat vuodet hän näytteli teatterissa ja kävi kiertueilla myös Norjassa ja Ruotsissa. Vaikka hänen ulkomuotonsa ja ruumiinkielensä herättivät huomiota, hänen matala, käheä äänensä ei toiminut hyvin ajan näyttämöllä. Mykkäelokuva oli sitävastoin kuin hänelle luotu. Hänen ensimmäinen elokuvansa Kuilu (Afgrunden, 1910) oli menestys. Se kertoi nuoresta viattomasta tytöstä, jonka rakkaus (tai pikemminkin intohimo) suistaa perikatoon. Elokuva sisälsi kohtauksia, jotka loivat Asta Nielsenille mainetta rohkeana ja eroottisesti suorasukaisena femme fatalena.
Asta Nielsen ja Poul Reumert eroottisen sitomistanssin pyörteissä elokuvassa Kuilu. Koko tanssikohtauksen voi katsella Youtubesta: https://youtu.be/2jPI9Ujjd9A
Astan ”löytäjä” oli Kuilun ohjaaja Urban Gad. Gadista tuli Astan aviomies muutamaksi vuodeksi.
Asta Nielsen ja aviomies, ohjaaja Urban Gad kotioloissa.
Astan maineeseen vaikutti epäilemättä hänen mieleenpainuva olemuksensa. Hänellä oli valtavat silmät, joita hän korosti varjostuksin, kapea nenä, tarkkapiirteinen suu ja laihat, kissamaiset kasvot. Nuorena hän oli ollut jopa pyöreä ja varsinkin alavartalostaan varsin kurvikas, mutta elokuva-uransa alussa hän laihtui huomattavasti, mikä lisäsi hänen vetovoimaansa.
Asta hiuspilven keskellä…
… ja tavanomaisen polkkatukkaisena.
Asta oli myös näyttelijänä erikoisuus. Hän suosi minimalistista ja realistista ilmaisua ja vältti teatraalisuutta ja suuria eleitä, johon ilman ääntä näytteleminen helposti houkutteli. Kun hänen roolihahmonsa joutui ahdinkoon tai ristiriitoihin, hänen näyttelemisensä oli huipussaan ja vaikuttaa edelleen täysin modernilta. Hän hyödynsi olemuksensa poikamaisuutta valitsemalla seksuaalisesti ambivalentteja miesrooleja. Tällaisia olivat Hamlet ja Dostojevskin ruhtinas Myshkin. Hamlet (1921) myötäilee 1900-luvun alun teoriaa, jonka mukaan Hamlet olisikin ollut poikana kasvatettu tyttö.
Asta Nielsen Tanskan prinssinä.
Kuilu sai saksalaisen Paul Davidsonin kutsumaan Astan ja Gadin Saksaan jo 1911. Davidson osti kaikkien Astan filmien oikeudet ja perusti Astan innoittamana pitkien elokuvien tuottamiseen ja levittämiseen erikoistuneen yhtiön. Siitä tuli 1917 osa vasta perustettua Saksan filmituotannon peruskiveä Universum Film AG:ta (UFA). Saksassa Asta oli 1920-luvun lopulle asti megaluokan tähti, joka ansaitsi huikeita palkkioita.
Vuonna 1925 Asta Nielsen näytteli G. W. Pabstin elokuvassa Iloton katu (Die Freudlose Gasse) yhdessä nuoren Greta Gustavssonin kanssa. Pian kuvausten päätyttyä viimeksimainittu lähti Amerikkaan. Suomalaissyntyisen Mauritz Stillerin 1924 ohjaama Gösta Berlingin taru oli kiinnittänyt filmimoguli Louis B. Mayerin huomion ja Greta ja Stiller olivat saaneet kutsun Hollowoodiin. Greta jäi sille tielleen ja muuttui legendaariseksi Greta Garboksi.
Asta Nielsen Ilottoman kadun ilotyttö Mariena.
Samassa elokuvassa Greten roolia näytteli tuleva Greta Garbo. Osan vaatima sielukas riutumus tuli Garbon tavaramerkiksi.
Stiller ei sopinut unelmatehtaan muottiin ja palasi Ruotsiin. Asta Nielsen oli tunnettu ja palvottu Euroopassa ja Venäjällä, mutta hänkään ei vastannut Hollywoodin odotuksia: hän oli liian vanha ja liian avantgardistinen ja hänen yksityiselämänsä oli liian vapaata. Kuten monet tähdet, hän jätti studiot äänen tultua mukaan. Filmiala oli tuolloin muutenkin murroksessa. Vaikka Asta Nielsenin olemus oli viisikymppisenä edelleen magneettinen ja hänen kasvonsa mieleenpainuvat, ne olivat omiaan realistiseen taide-elokuvaan, joka Saksassa oli 1930-luvulle tultaessa väistymässä viihde-elokuvan tieltä. Nielsenin viimeinen elokuva on vuodelta 1932.
Asta Nielsen elokuvassa Dirnentragödie (Ilotytön murhenäytelmä) vuodelta 1927. Itse filmi on tavanomainen, mutta vanhenevaa prostituoitua näyttelevän Nielsenin roolityö siinä on unohtumaton.
Kun kansallissosialistit alkoivat vuonna 1936 kosiskella Asta Nielseniä luvaten hänelle oman tuotantoyhtiön, hän katsoi parhaaksi lähteä Saksasta. Hän palasi Tanskaan, jossa eli yli yhdeksänkymmenvuotiaaksi. Hänen kuollessaan kansainvälinen filmimaailma oli likipitäen unohtanut hänet. Sittemmin tilanne on muuttunut, hän on saanut fanisivuja ja hänestä kirjoitetaan tutkimuksia. Vastikään Karl Lagerfeld on inspiroitunut hänen graafisesta tyylistään. On hiukan epäoikeudenmukaista, että niin monille Louise Brooks edustaa yksinään mykän filmin ikonista naista. Asta Nielsen on vähintään yhtä ikoninen ja näyttelijänä moniulotteisempi.
Taiteilija Emil Orlikin piirros.
Asta-postimerkki.
Astan elokuvista ainakin Kuilu, Hamlet ja Iloton katu ovat saatavissa dvd-muodossa. Minulla on yksityinen kopio elokuvasta Der Reigen (Karuselli, 1920), jossa Astan lisäksi esiintyy 1920-luvun toinen suuri tähti Conrad Veidt. Tarina on eloisan realistisesti näytelty ja juoni Astan elokuville tyypillinen. Muusikko Peter (Veidt) on vastustamaton siipeilijä ja vilunkiville, joka vetää kunnialliseen elämään palaamista yrittävän Elenan (Nielsen) kerta toisensa jälkeen mukanaan kabareiden ja kapakoiden alkoholin ja huumeiden sumentamaan hälläväliä-maailmaan. Lopulta epätoivoinen Elena ampuu ensin Peterin ja sitten itsensä.
Elena (Asta Nielsen) ja hänen hulttiorakastettunsa (Conrad Veidt) elokuvassa Der Reigen.
Kadonnutta 20-lukua etsimässä 