img_1723

Kesän aikana blogini on ollut lomalla. Pyydän anteeksi niiltä, jotka ovat viime aikoina löytäneet sen ja kaivanneet siihen uutta sisältöä, ja jopa alkaneet epäillä, että blogin kirjoittaja on kokonaan uuvahtanut työhönsä. Kaikkea muuta!

Suhtaudun kenties liian vaativasti blogikirjoituksiini, mutta en pääse mihinkään tutkijan taustastani. Jos kirjoitan blogiartikkelin, siinä on oltava faktat kohdallaan ja sen on lisäksi tarjottava lukijalle jotain kiinnostavaa ja mielellään uutta. Vaikka ilmaisisin vain mielipiteeni, senkin on oltava perusteltu.

Se merkitsee, että blogikirjoitus vaatii minulta aikaa, ajattelua ja yksityiskohtien tarkastamista. Kun kirjoitan Björk-romaania, tämä ei ole ongelma: ajatukseni ovat kiinnittyneet 1920-luvun maailmaan, luen siitä, tutkin kaikkea asiaan kuuluvaa, teen muistiinpanoja ja suorastaan elän tuota vuosikymmentä. Blogiin päätyy siksi sellaista, joka ikään kuin läikkyy yli normaalista päivätyöstäni. Tänä kesänä työn alla oli kuitenkin toinen romaani, joka sijoittui nykyaikaan. Minun piti aktiviisesti häätää Björk ja hänen vuosikymmenensä loitolle, että olisin voinut upota toisenlaiseen todellisuuteen. Sellainen iso urakka kuin romaani edellyttää, että kirjoittaja on sisällä tekstinsä maailmassa ja elää sen henkilöiden mukana. Jos hän ei sitä tee, jälki näkyy kyllä.

img_1173

Nämä maisemat liittyvät kesäromaanini tapahtumiin. Ollaan kaukana Pohjolan kylmästä, lumisesta talvesta vuodenvaihteessa 1921-1922, johon tuleva Björk-romaanini sijoittuu.

Nyt urakka on valmis ja olen jättämässä kesäromaanini maailman. Björk ja 1920-luku kutsuvat jälleen. Ja miten kumpaakin rakastan! Parhaillaan mietin uudelle romaanille sopivaa nimeä ja hahmottelen juonta ja uusia henkilöitä. Perusasetelman päätin jo lopetellessani edellistä Björk-romaania. Se viritti joitain teemoja, jotka odottavat jatkoa. Lisäksi poimin tähän uuteen lankoja ensimmäisestä romaanista (Yön sydän on jäätä). Valmiina on myös rikosjuoni, jota täytyy kehitellä edelleen.

Puuhaa siis riittää ennen kuin pääsen kunnolla itse kirjoitustyöhön. Historiallisen romaanin kirjoittajan täytyy tarkistaa taustat. Eikä rikosromaaniakaan kirjoiteta niin, että vain istahdetaan alas ja annetaan inspiraation johdattaa sormia näppäimistöllä. On pakko tietää edeltä, kuka on syyllinen, minkälaisten vaiheiden jälkeen hän paljastuu ja mitkä ovat johtolangat. On myös mietittävä, mistä ja miten syntyvät dramaattiset käänteet. Vaikka Karl Axel Björk on vanhan ajan salapoliisi, nykyaikaiset lukijat eivät tyytyisi siihen, että hän ratkoo rikoksia vain tuprutellen piippua asunnossaan. Ehkä neiti Marple tai Hercule Poirot joutuivat harvoin itse vaaraan, mutta he ovat poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Sherlock Holmes ei pelännyt liikkua öisin siellä, missä rikoksia yleensä tapahtuu, ja Björk on hänen hengenheimolaisensa.

Esilämmittelynä Björkin maailmaan siirtymiselle voisin mennä katsomaan Kaupunginteatterin uuden Komisario Palmu -näytelmän, jota on kiitetty hienosta ajankuvasta. Olen aina palvonut Matti Kassilan versiota Komisario Palmun erehdyksestä, mutta olen kiinnostunut näkemään, miten juoni toimii toisten esittämänä.

Matti Kassilan elokuvan dvd-kansi.