Eilen jaettiin Finlandia-palkinnot. Hieno tilaisuus kaiken kaikkiaan, ja on loistava ajatus jakaa kaikki Finlandia-palkinnot samassa tilaisuudessa: näin toiset kaksi palkintoa eivät jää kauno-Finlandian varjoon. Ehdokaskirjat esiteltiin niin, että näyttelijät lukivat jokaisesta otteen. Jos ei ollut aikaisemmin näihin kirjoihin tutustunut, nälkä heräsi kuunnellessa. Ja on syytä muistaa nekin hyvät kirjat, jotka eivät valikoituneet ehdokkaiden joukkoon.

Kuten Suomen Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja Minna Castrén sanoi tervetulopuheessaan, kirjavuosi on ollut upea. Suomessa kirjoitetaan hienoja teoksia aikuisille, lapsille, kaunokirjallisuuden ja tiedon ystäville. Terävästi Castrén totesi, että kirja ei ole kriisissä, mutta lukeminen on. Sähköiset mediat muuttavat ja osin myös murentavat sitä. Miten saattaa ihmiset hyvien kirjojen ääreen, miten saada heidät koukuttumaan kirjoihin, miten kasvattaa monipuolisia lukijoita? Kas siinä kysymyksiä, joihin toivoisi nerokkaita, käyttökelpoisia vastauksia…

2016-11-24-1032

Minna Castrén piti napakan puheen kirjoista ja lukemisesta.

Puhelimeni akku oli loppumaisillaan, ja suurin osa ottamistani harvoista kuvista epäonnistui. Eikä onnistuneiden kuvien laatukaan häikäise. Pitäisi ostaa uusi puhelin, tässä joskus. Vitkuttelen aina, kun olisi aihetta päivittää elektroniikkaa. (Ostan sen sijaan tämän tästä uuden kirjan!) Kaunokirjallisuuden palkinnon saaja Jukka Viikilä ja hänet voittajaksi valinnut Baba Lybeck näkyvät tässä perin sumuisina, mutta takana on onneksi voittajan suurempi kuva, joka heijastettiin kankaalle.

2016-11-24-1033

Baba Lybeck onnittelee Jukka Viikilää.

Akvarelleja Engelin kaupungista on paitsi lukuelämys, myös herkkupala Helsingin rakastajille. Ilman Engeliä ei olisi niitä kortteleita, joihin omien Helsinki-dekkarieni keskushenkilö Karl Axel Björk 1920-luvulla niin vahvasti leimautuu. Engelin työtä ovat sekä Björkin alma mater, Helsingin yliopisto, että hänen työpaikkansa Valtioneuvosto, jotka seisovat vastatusten Senaatintorilla.

Olen itse täsmälleen samassa asemassa, sillä työpaikkanani on Unioninkatu 38:ssa sijaitseva Topelia, jonka Engel suunnitteli 1820-luvulla alunperin orpopoikien sotilaskouluksi, ns. kantonistikouluksi. Pian rakennus muutettiin kuitenkin sotilassairaalaaksi. Itsenäisyyden ajalla se säilyi sairaalakäytössä, kunnes se vuonna 1998 siirtyi yliopiston humanistisen tiedekunnan haltuun. On ilo joka viikko katsella rakennuskompleksin kaunista fasadia (se on yksinomaan Engelin työtä, samaten kuin Pyhän Kolminaisuuden Kirkko sisäpihalle johtavaa porttia vastapäätä)  ja tunnelmallisia sisätiloja — vaikka remontti 1980-luvulla olisi voitu toteuttaa hiukan hienotunteisemmin.