Karl Axel Björkillä on, kuten itsellänikin, toinen jalka akateemisessa maailmassa. Ensi kesän alussa ilmestyvässä romaanissa hyväksytään väitöskirja, jota hän on muiden toimiensa ohessa valmistellut, ja hänestä tulee filosofian tohtori. Joskus myöhemmin kirjoitan tänne akateemisesta elämästä Björkin aikaan, mutta erinäisistä syistä — niistä enemmän tammikuun puolella! — minua kiinnostavat tällä hetkellä Helsingin akateemiset korttelit ja niiden metamorfoosit vuosien kuluessa.

Päätin valita ensimmäiseksi Hirven korttelin.

Pitkä, epäsäännöllisen muotoinen kortteli numero 37 eli Hirvi, jota rajaavat Kaisaniemenkatu, Vuorikatu, Fabianinkatu ja Yliopistokatu (entinen Hallituskatu), ei vielä 1800-luvulla liittynyt olennaisesti Helsingin yliopiston toimintaan. Yliopiston hallussa oli Engelin suunnittelema päärakennus Kirahvin korttelissa 27. Pian tämä talo, joka oli 1930-luvulle asti vain puolikas nykyisestä, tuli ahtaaksi ja tiloja työhuoneiksi ja luentosaleiksi alettiin etsiä lähikortteleista joko vallaten entiset talot tai rakentaen uusia.

Hirven kortteli oli alunperin suorakaiteen muotoinen ja sitä rajasi ylhäältä Vilhonkatu. Kaisaniemenkatua ei vielä ollut. Vuoden 1900 kartassa näkyy, että Kaisaniemen puiston eteläpuoli on yhä sievää ruutukaavaa.

Helsingin kartta vuodelta 1900. Painettu Liewendahlin kivipainossa.

1910-luvun lopulla kuitenkin päätettiin, että Mikonkadulta puhkaistaisiin korttelin läpi uusi reitti Vuorikadulle. Lähteä sai Mikonkadun vanha numero 15.

Mikonkatu 1898. Edessä oikealla numero 15, sitten numerot 17 ja 19. Numeroon 21 rakennetaan Fennian taloa. Tuntematon kuvaaja. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Uusi poikittain kulkeva katu avattiin 1921. Se halkaisi korttelin 38 (Kameli) kahtia, lohkaisi korttelista 41 (Kaniini) alaosan pois ja muotoili Hirven korttelin yläpään suippenevaksi. Katu ristittiin Kaisaniemenkaduksi, koska se päättyi Kaisaniemen puiston kohdalla. Kaisaniemihän oli puolestaan saanut nimensä ravintoloitsija Catharina (Kaisa) Wahllundista, joka oli aloittanut uransa myymällä puistopaviljongissa virvokkeita ja piirakoita promeneeraaville kaupunkilaisille.

kuva-5-kaisaniemenkatu-avattuna-1921-timiriasew-km

Kaisaniemenkatu avattuna vuonna 1921. Sitä eivät vielä reunusta kaarevat punatiiliset rakennukset, joista se on tunnettu. Kuva: Ivan Timiriasew. Helsingin kaupunginmuseo.

Hirven korttelia olivat hallinneet matalat puutalot, jollaisia näkyy yhä edellisessä kuvassa keskellä. Korttelin vastakkaisella puolen Fabianinkadulla oli myös rivi puutaloja.

Fabianinkatu 24 1800-luvun lopussa. Helsingin yliopistomuseo.

kuva-6b-vanha-fab-k-28-30-32-brander-1907

Fabianinkatua vuonna 1907. Kuva Signe Brander. Helsingin kaupunginmuseo.

Puutalojen lomaan oli 1900-luvun alussa noussut jo muutamia kivitaloja. Fabianinkatu 28:ssa oli Gunnar Steniuksen suunnittelema asuintalo vuodelta 1907. Sen piharakennus oli 1800-luvun puolelta ja siinä toimi ensin kylpylaitos ja sitten Kauppalehden kirjapaino ja toimitus. Kadun puolella pohjakerroksessa oli maitokauppa. Vieressä Fabianinkatu 26:ssa oli vuotta vanhempi rakennus, joka oli valmistunut kauppaopiston käyttöön.

Fabianinkatu 28. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Fabianinkatu 26. Kuva Museovirasto.

Korttelin pohjoispäähän (Fabianinkatu 38, Kaisaniemenkatu 13) rakennettiin 1920-luvun lopulla Elonvaaran liiketalo, osin seitsen- ja osin kahdeksankerroksinen katkaistun kartion muotoinen talo, jonka suunnitteli Yrjö Lindegren. Kuten kaksi edellämainittua taloa, se on säilynyt lähes sellaisenaan, vain sisätiloja on uudistettu.

Kaisaniemenkatu 13 – Fabianinkatu 38. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Vuonna 1931 Fabianinkatu sai ensimmäisen yliopistollisen rakennuksen: arkkitehti Armas Lindgren piirsi viimeisten projektiensa joukossa numero 24:n hammaslääketieteellisen ja serologisen tutkimuksen käyttöön.

Fabianinkatu 24. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Vuorikadun alkupäässä oli vanhin kivirakennus Väinö Leinon 1911 numeroon 7 suunnittelema jugendtyylinen asuintalo. 1920-luvulla rakennettiin kivitalot numero kolmoseen ja viitoseen. Jälkimmäinen, joka syntyi 1927, edustaa jo 1930-luvun tiilifunkista, joka tulisi leimaamaan Kaisaniemenkadun uusia rakennuksia. Arkkitehti oli Väinö Vähäkallio.

Vuorikatu 3. Kuva Eric Sundström 1922. Helsingin kaupunginmuseo.

Vuorikatu 5. Viereen on nousemassa Kaisa-talo. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

1920-luvun lopussa rakennettiin Hirven korttelissa Kaisaniemenkadun puolelle taloja, jotka loivat yhtenäisen linjan uudelle liikenneväylälle. Punatiilinen Kaisaniemenkatu 5 on vuodelta 1928, arkkitehtina Martti Vähäkallio. Se oli asuintalo. Tässä se näkyy elokuvassa Juurakon Hulda.

Kaisaniemenkatu 5. Kohtaus elokuvasta Juurakon Hulda (1937).

Viereiselle numero seitsemän tontille oli noussut 1927 Robert Tikkasen suunnittelema suuri liikerakennus, joka sai komean nimen Kauppapalatsi. Seuraava tontti, numero 9-11, jäi joksikin aikaa ilman kivitaloa.

Kauppapalatsi, Kaisaniemenkatu 7. Kuva Olof Sundström 1929. Helsingin kaupunginmuseo.

Kadun profiilista muodostui kuitenkin varsin yhtenäinen, kun Mikonkadulta alkavaan päähän rakennettiin samantyyliset kivitalot. Seuraavassa valokuvassa avautuu näkymä Kaisaniemenkadulta Vuorikadulle, jolle johtaa vielä ajokaista. Vuorikatu 7:n kapea jugendtalo erottuu juuri ja juuri jyrkästi nousevan ajokaistan vierellä tummaan torniin päättyvän Kaisaniemenkatu 5:n takana, ennen leveää Vuorikatu viitosta.

Vasemmalla Kaisaniemenkatu 7, keskellä Kaisaniemenkatu 5. Sen takana Vuorikatu 7, 5 ja 3. Kuva Olof Sundström 1929. Helsingin kaupunginmuseo.

Seuraava rakennusvaihe alkoi 1950-luvulla. Nyt yliopisto alkoi laajentua Hirven kortteliin toden teolla. Uusi suuri projekti oli Porthania.

Silloisen Hallituskadun, nykyisen Yliopistokadun puolella olivat säilyneet pitkään puutalot.

hallituskatu-11-brander-1909

Hallituskatu 11. Kuva Signe Brander 1909. Helsingin kaupunginmuseo.

Näkymä Fabianinkadun ja Hallituskadun risteyksestä Mikonkadulle päin. Oikealla Hallituskatu 11, sen takana Hallituskatu 13 – Vuorikatu 1. Kuva Signe Brander 1907. Helsingin kaupunginmuseo.

Hallituskatu 13:n pihaa. Kuva Signe Brander. Helsingin kaupunginmuseo.

Aluksi yliopisto tyytyi pitämään käytössään kadun vanhoja rakennuksia. Vuorikadun ja Hallituskadun kulmaa hallinneen tontin merkillisessä piharakennuksessa ”Pullokopsassa” oli kasvipatologian laitos, ja sen vieressä Fabianinkadun kulmassa virolainen laitos ja kotieläintieteen laitos. Nämä talot kuitenkin raivattiin Aarne Ervin suunnitteleman Porthanian tieltä, joka vuonna 1957 valtasi korttelin eteläpään. Siihen sijoitettiin etupäässä humanistisen tiedekunnan laitoksia, ja olen itse kuluttanut sen kirjastojen ja luentosalien tuoleja ahkerasti opiskeluaikanani. Alun perin hienonkiiltävä rakennus on energisten opiskelijasukupolvien käytössä melkoisesti nuhraantunut.

Porthania, Hallituskatu 11-13 (nykyään Yliopistokatu 3). Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Porthania oli rakennettu kiinni viereisiin taloihin. Toisessa päässä kortteli kasvoi myös umpeen. Kaisaniemenkatu 9-11 sai 1955 Arvo O. Aallon suunnitteleman liiketalon, joka muiden lähitalojen tavoin ulottui myös Fabianinkadun puolelle vallaten numerot 34-36. Tästä rakennuksesta, joka purettiin 1985, en ole jostain syystä onnistunut löytämään valokuvaa. Jos jollakulla on siitä tiedot, näkisin sen mielihyvin. Vuonna 1960 rakennutti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Fabianinkatu 32:een puolestaan ns. Vuoritalon, jota se vuokrasi eri yrityksille, kunnes myi sen valtiolle.

Fabianinkatu 32. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Fabianinkadun puolella yliopisto alkoi tulevina vuosikymmeninä haalia taloja käyttöönsä. Ensin numero 28 ja sitten numero 26 tulivat sen haltuun. Hammaslääketiede siirtyi pois numerosta 24, ja 1970- ja 1980-luvun vaihteessa sinne oli majoitettu Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitos. Seminaarikirjaston lukusalit olivat pieniä ja mukavia ja niistä oli kaunis näkymä kadulle. Vakiopaikkani olikin ikkunan edessä.

Kaksikymppisenä seminaarikirjastossa, Fabianinkatu 24. Ikkunasta näkyy Fabiania, joka oli alunperin yliopiston kemian ja anatomian laitos, mutta kuuluu nykyään samalla tontilla olevan Kansalliskirjaston tiloihin.

Sitä ennen oli Kaisaniemenkadulla tapahtunut muutoksia. Kaisaniemenkatu 5 ja myös viereinen Vuorikadun jugendtalo purettiin 1973 viitosessa 1930-luvulta asti liikettään pitäneen Pukevan tavaratalon tieltä. Entisen tiilifasadin korvasi koko seinän säleikkö, jota käytettiin mainostilana. Pukevasta tulikin Kaisaniemenkadun näkyvin liike. Sillä oli hallussaan myös Fabianinkadun puoli korttelista (numero 30), ja sinne rakennettiin aikamoisen kamala pysäköintitalo. Suoraviivaiseen Hirven kortteliin toi uutta aaltoilevaa estetiikkaa myös Kaisaniemenkatu 9-11:n uusi rakennus, joka korvasi 1950-luvun talon vuonna 1985.

Pukevan talo, Kaisaniemenkatu 5. Tuntematon kuvaaja, 1967-68. Helsingin kaupunginmuseo.

Pukeva 1973. Kuva Simo Rista. Helsingin kupunginmuseo.

Pukevan pysäköintitalo Fabianinkadun puolella. Kuva Simo Rista 1973. Helsingin kaupunginmuseo.

Kaisaniemenkatu 9-11. Arkkitehtitoimisto Jauhiainen ja Nuuttila 1985. Kuva Juho Nurmi. Helsingin kupunginmuseo.

1990-luvun lama kaatoi Pukevan ja se joutui Eläke-Sammon haltuun. Julkisivu meni jälleen uusiksi ja kymmenisen vuotta siinä oli Kodin Ykkösen ja muiden liikkeiden tunnuksia.

2010-2012 tapahtui Kaisaniemenkatu viitosessa viimeinen suuri mullistus, kun koko rakennuskompleksi revittiin ja tilalle tuli yliopiston kirjasto eli Kaisa-talo, joka oli integroitu läheisiin yliopiston rakennuksiin kuten oppimiskeskus Aleksandriaan Fabianinkatu 28:ssa. Yliopistolla on tilat myös Fabianinkatu 32:ssa ja Vuorikadun taloissa, joten sen voi sanoa hallitsevan Hirven korttelin eteläistä puolta lähes kokonaan.

Selina Anttisen ja Vesa Oivan suunnittelema Kaisa-talo on ollut sekä esteetikkojen että opiskelijoiden mieleen, ja täytyy myöntää että olen siihen aika ihastunut. Sen arkkitehtuuri todistaa, että modernit talot voi rakentaa niin, että ne sopivat vanhemman ympäristönsä rytmiin luonnollisesti ja viehkeästi.

kaisa-talo-1

kaisa