Sain tänään lämpimäisen uudesta Björk-romaanistani Koston kukat, ja se on myös tullut iltapäivällä ainakin suurimpiin kirjakauppoihin. Romaanissa eletään talvea 1921-22, ja Helsinkiä kohauttaa erikoinen tapaus: murha oopperassa. Alkusoitoksi romaanille voi lukea aikaisemman blogikirjoitukseni Oopperakuvia.
Historiallisena taustana on jälleen 1920-luvun alun Helsinki, mutta myös suuremmat kansalliset ja kansainvälisetkin tapahtumat. Itä-Karjalan kansannousu alkoi lokakuussa 1921 ja jatkui helmikuuhun 1922. Se oli viimeinen bolsevikkihallinnon väärinkäytöksiä vastaan suunnattu kapinaliike Neuvosto-Venäjään kuuluneessa Karjalassa ja se kukistettiin verisesti, kuten aiemmatkin yritykset nousta uusia hallitsijoita vastaan. Kapina ehti kuitenkin levitä laajalle alueelle ja aluksi mielialat olivat toiveikkaat. Rajan yli tuli suomalaisia vapaaehtoisia tukemaan kapinallisia. Se sai kuitenkin Neuvosto-Venäjän lähettämään Suomelle uhkaavan nootin ja myöhemmin ryhtymään muihin painostustoimiin, varsinkin sen jälkeen, kun Suomi nosti kapinan syyt esille Kansainliitossa.
Paljon apua ei kapinalle voitu antaa. Virallisen Suomen kädet olivat sidotut Tarton rauhansopimuksella, jota Suomi noudatti siitä huolimatta, että Neuvosto-Venäjä rikkoi sitä alusta saakka Karjalan itsehallinnon osalta. Bolshevikkihallinnon taktiikkana oli kiistää kaikki ja kutsua valituksia sorrosta ja murhista valkoiseksi propagandaksi. Suomea osoitti puolestaan syyttävä sormi: bolsevikkien mukaan Suomi, sallimalla heimosoturien liikkumisen rajan yli, aggressiivisesti lietsoi kapinaa ja separatismia ja jopa valmisteli sotilaallista hyökkäystä Neuvosto-Venäjän kimppuun.
Kansainvälinen yhteisö ei myöskään reagoinut. Keskisen Euroopan tapahtumat kiinnostivat sitä enemmän kuin pienen kansan ahdinko kaukaisilla rajamailla. Yllättävästi Ruotsi moitti Suomen politiikkaa Neuvosto-Venäjää kohtaan. Syynä lienee ollut katkeruus siitä, että Kansainliitto oli määrännyt Ahvenanmaan 1921 Suomeen eikä Ruotsiin kuuluvaksi.
Bolsevikkihalinnon uhittelu paheni ja mahdollisen hyökkäyksen uhka kasvoi niin suureksi, että vuodenvaihteessa rajavartiointia oli pakko tiukentaa, eivätkä asetta kantavat henkilöt enää päässeet rajan yli kapinaa tukemaan. Vaikka päätös tiukasta poliitikasta oli hallituksen tekemä ja eduskunnan tukema, sisäministeri Heikki Ritavuori joutui toteuttamaan sitä käytännössä, ja ministerikumppanit vetäytyivät mielellään taka-alalle ja antoivat Ritavuoren kohdata yksinään kritiikin. Kansannousun tapahtumat ja sen surkea päätös mustasivat hänen mainettaan, joka oli jo aiemminkin ollut huono patrioottisen oikeiston parissa, ja helmikuussa 1922 hänet murhattiin.
Murha jäi ainutlaatuiseksi tapaukseksi itsenäisessä Suomessa. Muualla Euroopassa ministerit ja presidentit olivat tavan takaa militanttien äärijärjestöjen murhien ja murhayritysten kohteita. Meillä ei. Se on yksi historiamme tosiasia, josta voimme olla ylpeitä.
Karl Axel Björk on virkamies sisäministeriössä ja Ritavuori on hänen esimiehensä. Kuluneen vuoden ajan hän on toiminut lähellä Ritavuorta, käytännöllisesti katsoen hänen sihteerinään. Romaanin lopussa historia koskettaa Björkiä hyvin läheltä.
Mitä muuta Björkin elämässä tapahtuu, kun vuosi 1921 vaihtuu vuodeksi 1922? Enempää en kerro: lukekaa kirja!
Marjatta Mannonen said:
Koston kukat oli todella mielenkiintoinen ja jännittävä. Björkin naisuhteet tulivat hauskalla tavalla esille. Kaikissa on jotain hyvää, mutta kukaan ei taida olla se oikea.
Kyllä jäi ihmetyttämään, että mitäs Nyt?
Matkustelen ja ajan autolla paljon, niin ole odotellut kovasti äänikirjoja näistä.
TykkääTykkää
virpihameenanttila said:
Kiitos myönteisestä palautteesta! Ja vuoden kuluttua kysymykseen ”Mitäs nyt?” tulee vastaus. Sitä en tiedä, tehdäänkö tästä romaanista äänikirja. Vain ensimmäisestä on tehty, ja luulen, että kustantajan mielestä se ei mennyt kyllin paljon kaupaksi, ja siksi muista ei ole äänikirjaversioita. Niiden markkinat eivät ole suuret.
TykkääTykkää
Pirjo Airaksinen said:
Kiitos uudesta kirjasta. Sitä on odotettu.
TykkääTykkää
virpihameenanttila said:
Hauskaa, että romaania odotettiin. Seuraava on tulossa taas ensi vuoden toukokuussa, yhtä varmasti kuin pääskyset.
TykkääTykkää
Apa said:
Sain kevään aikana luettua aiemmat Björk-kirjat, kaikki yhtä soittoa ahmien, minua ilahdutti suuresti että tämän uusimman kirjan pääsikin lähes edellisten jatkoksi lukemaan. Olen pitänyt kirjoista valtavasti, uushelsinkiläisenä uuden kotikaupungin historiaan on ollut mielenkiintoista paneutua dekkareiden kautta. Nyt kun kuljen ympäri kaupunkia mieleeni tulee väläyksiä kirjoista, niiden hahmoista ja siitä miltä kaupunki on näyttänyt tuolloin. Nyt vain äkkiä siis kirjakauppaan 🙂
TykkääTykkää
virpihameenanttila said:
Kiitos palautteestasi, ja mukava, että olet päässyt sisään sarjaan kerralla heittäen! Hauska kuulla, että kaupunki näyttäytyy uutena kirjojen lukemisen jälkeen. Kun olen tutustunut Helsingin historiaan, näen itsekin kaupungilla usein ”vaihtoehto-Helsingin”, jossa ovat paikallaan vanhat rakennukset.
TykkääTykkää
Maria said:
Lämmin kiitos uudesta Björk-kirjasta, se ei pettänyt tälläkään kertaa. Huitaisin kirjan päivässä, sillä sitä ei vain malttanut laskea käsistään. Nyt pitääkin sitten malttaa odottaa seuraavaa osaa, miten ihmeessä siihen kykenee?! En vain voi olla ihastelematta kykyäsi tuoda historiallinen Helsinki meille niin elävästi, samalla kun luot ympärille mitä mukaansatempaavimpia murhamysteerejä. Lyömätön yhdeistelmä tällaiselle sekä Helsingin että dekkareiden rakastajalle. Lisäki Björk-kirjojen henkilökuvat ovat niin kiehtovia, että jokaisessa kirjassa on ollut ihana päästä oppimaan kaikista keskeisistä henkilöistä vielä lisää ja tutustumaan heihin taas hieman paremmin. Mukavaa kesänalkua ja kiitos vielä kerran!
TykkääTykkää
virpihameenanttila said:
Kiitos sinulle kauniista palautteestasi, ja hurjan kiva, jos kirja imaisi mennessään — sellaisia kirjoja toivoisi aina kirjoittavansa! Dekkarijuonen ja Helsinki-kuvauksen lisäksi yritän tosiaan syventää henkilöhahmoja sarjan mittaan ja saattaa heitä uusiin tilanteisiin. Siihen on hyvä tilaisuus, kun sarja liikkuu melko hitaasti ajassa eteenpäin. Se alkoi maaliskuusta 1921 ja nyt mennään helmikuussa 1922. Minulla on aika lailla pohtimista siinä, mihin oikein johdatan heidät — varsinkin päähenkilön. Sen voin paljastaa, että seuraavassa romaanissa tapahtuu aika suuri käänne. Mutta sitähän enteilee jo tämä osa ja varsinkin sen loppu.
TykkääTykkää
virpihameenanttila said:
Ja mukavaa kesää ja lukuelämyksiä teille kaikille kommentoijille! 🙂
TykkääTykkää