Avainsanat

Musiikkiharjoitukset Reetan työhuoneella. Reetta toinen vasemmalta.

Olen ryhtynyt hurjaan hankkeeseen: pidän videopäiväkirjaa Iloisten sielujen hotelli -musikaalin harjoituksista (Making of… Iloisten sielujen hotelli), kunnes projekti pääsee ensi-iltaansa. Koska rakastan elokuvia, päätin tehdä videopäiväkirjan ja postittaa videot Youtubeen. Siltä ne löytyvät Iloisten sielujen hotelli -haulla. (Olen pitkään ollut Youtubessa läsnä nimellä damescholar, mutta en ole tätä ennen postittanut sinne videoita.) Videot ovat katsottavissa myös blogissani.

Videon teko on minulle uutta, mutta minulla on visuaalinen mieli (olen toiminut kirjankuvittajana), pidän valokuvauksesta ja salainen unelmani on ollut kuvata videoita. Nyt kun alan kapineet ovat niin halpoja, pystyn omalla iPhonellani ja siinä valmiina sovelluksena olevalla iMoviella leikkaamaan filmiä ja tekemään kaikenlaista muutakin, varsinkin kun otan luovan mielikuvituksen avuksi. Saa nähdä, mitä kaikkea keksin. Tiedän kyllä kokemuksestani graafikkona, että ei saa liikaa innostua teknisistä kommervenkeista tai erikoistehosteista. Siksi on ehkä hyväkin, että olen sidottu puhelimeen, enkä osaa vielä käyttää videokameraa.

Tänne blogiin aion ”Making of” -sarjassa videon lisäksi postata kuvia ja mietteitä, joita syntyy projektia seuratessa, ja jatkossa myös toivon mukaan projektiin osallistuvien haastatteluja ja muuta kivaa.

Mutta ihan ensiksi tämä video. Kuvasin videomateriaalin eilen Reetta Ristimäen työhuoneella Hakaniemessä, jossa pidettiin ensimmäiset kunnon musiikkiharjoitukset. Reetta on projektin johtaja ja musikaalin ohjaaja. Hän oli vastikään muuttanut työhuoneelle ja suhahteli ympäri järjestäen paikkoja, joten hän ajautui tämän tästä kuvaan.

 

Otin videolle mukaan pätkiä lauluista, joita eilen harjoitettiin. Koska kaikki pääosien esittäjät eivät olleet paikalla, piti keskittyä muutamaan kappaleeseen. Seitsemän pääosan esittäjän lisäksi lavalla on kuoro, joka on tyypillistä kyllä naispitoinen, joten lauluvoimaa pitää saada myös pääroolien vetäjistä, joista viisi on miehiä. Kaikilla muilla paitsi Björkillä (Joel Mäkinen) ja hänen apurillaan Frans Valkamalla (Miro Apostolakis) on useita rooleja. Heidän olisikin vaikea vaihtaa vaatteita ja maskeja, kun he ovat lähes koko ajan näyttämöllä.

Eilisissä harjoituksissa Tatu Siivonen esitti sekä ylietsivä Martti Ekmania että rikollispomo Atamaania. Otto Pilli ja Ville Pulkki esittivät poliiseja sekä toimivat kuorona. Esikoisromaanistani Suden vuodesta on tehty elokuva, ja minusta oli silloinkin hyvin kiinnostava nähdä, mitä hahmoistani, juonestani ja teemoistani tulee, kun ne kulkevat toisen median ja ison työryhmän kautta. Samaa innostusta tunnen nyt, ja siksi käyn harjoituksissa aina kuin vain sinne pääsen. Olen tosin itse tällä kertaa tehnyt käsikirjoituksen laulutekstejä myöten. Erityisen hauskaa on ollut nähdä, miten oma teksti muuttuu säveliksi.

Jukka Nykänen, joka tällä viikolla harjoitutti laulajia, on tehnyt musiikin. Mikä onkaan musikaalissa tärkeämpää kuin mukaansa tempaavat laulut? Niitä tässä teoksessa riittää, sen voin luvata, ja jotakin esimakua niistä saa videollakin, vaikka niitä harjoitettiin ensi kertaa.

Jukka flyygelin takana.

Näyttelijä-laulajia harjoittelemassa. Vasemmalta Miro Apostolakis, Otto Pilli, Tatu Siivonen ja Ville Pulkki. Jukka keskellä.

Ihastelin sitä, miten hyvin näyttelijät osaavat laulaa. He eivät ole ainoastaan musikaalisia ja laulutaitoisia, vaan he tuovat heti karaktääriä esitykseensä. Musikaaleja ja musiikkinäytelmiä pitäisi Suomessa tehdä enemmän, kun meillä on tällaisia kykyjä, ja uutta musiikkia näyttämölle pitäisi säveltää — myös kevyemmällä puolella.

Näyttelijät tuijottivat puhelimiaan ja padejaan siksi, että heidän laulustemmansa olivat siellä — eivät siksi, että olisivat olleet kyllästyneitä touhuun.

 

Musikaalin tuottaja Ville Salonen (vasemmalla) oli paikalla neuvotellakseen Reetan kanssa. Tässä projektissa on paljon liikkuvia osia (ks. alla).

 

Näyttelijöiden aikataulujen kanssa on ollut melkoinen järjestely. Kaikki ovat kiinnitettyjä myös muihin projekteihin, joilla on omat harjoitukset ja esitykset. Iloisten sielujen hotelli esitetään Aleksanterin teatterissa, jonne se sopii erittäin hyvin. Paha puoli on vain se, että hyvin monet vapaat ryhmät ja indie-projektit (kuten tämä meidän) pitävät myös siellä mielellään harjoituksiaan. Parikymmentä ryhmää voi harjoitella siellä yhtä aikaa samalla kun yläkerrassa on käynnissä jokin esitys. Täytyy olla tarkkana siitä, etteivät äänet kantaudu vääriin paikkoihin.

Kun harjoitukset etenevät, pääsen tutustumaan koreografiaan ja lavastukseen, joka on hoidettu pääasiassa videotekniikalla. Se toimii paremmin musikaalissa, varsinkin kun kuvataan epookkia. Voisinkohan oppia jotakin kuvaus- ja videosuunnittelijoilta? Ajanmukaiseen puvustukseen toki satsataan. Siitäkin saatte varmaan jatkossa kuulla.