Avainsanat

Aleksanterin teatteri, entinen Kansallisooppera. Kuva Charles Riis 1880, Helsingin kaupunginmuseo.

Tällä viikolla Iloisten sielujen hotellin harjoitukset jatkuivat Aleksanterin teatterissa Bulevardilla, missä musikaali maaliskuun lopussa myös esitetään. Olin paikalla kaikkiaan kolmena päivänä viikon alussa, ja videopäiväkirjaan syntyi kaksi uutta osaa. Ne ovat katsottavissa kirjailijasivullani Facebookissa ja myös Youtubessa (haulla The Making of Iloisten sielujen hotelli), ja liitän ne jälleen tähän kirjoitukseen.

Olen päässyt kuljeskelemaan teatterirakennuksessa henkilökunnan puolella, mikä on kiehtovaa. Näyttämön, katsomon ja yleisön lämpiön ulkopuolella on aikamoinen sokkelo useissa kerroksissa sijaitsevia harjoitus-, työskentely- ja säilytystiloja. Romaanissani Koston kukat tapahtumat liikkuivat loppuvuonna 1921 juuri näissä käytävissä, portaissa ja huoneissa. Saleja on modernisoitu ja sähköistetty, mutta kovin suuresti paikat eivät ole muuttuneet.

Maanantaina olin seuraamassa musikaalin laulujen harjoituksia. Säestäjänä ja harjoituttajana oli Marko Hilpo, joka on myös esitysten kapellimestari ja pianisti.

Lauluharjoitukset pidettiin Pylkkänen-salissa, joka on suuri ja tarkoitettu tanssi- ja näytelmäharjoituksille. Sen akustiikka on siksi lievästi sanottuna kamala eikä se tehnyt lainkaan oikeutta näyttelijöiden äänille. He kaikki ovat sekä näyttelijöitä että laulajia, ja heidän pitää hallita myös tanssiminen. Siksi videoklippien laatu ei ole hyvä.

Silti oli innostavaa tavata musikaalin päähenkilö Björk eli Joel Mäkinen, ja kuulla hänen lauluäänensä, joka on kaunis, vahva ja lyyrinen. Huonoja ääniä ei tosin tästä joukosta löydykään.

Joel Mäkinen.

Paikalla oli myös Miro Apostolakis, joka esittää Björkin teini-ikäistä apulaista Frans Valkamaa. Valkama on musikaalissa lavalla eniten Björkin jälkeen.

Miro Apostolakis. Taustalla Joel Mäkinen.

Toisessa näytöksessä Björkin suhteet hänen naisystäviinsä, Lisbetiin ja Idaan, kärsivät kovia kolauksia, ja pohdittuaan niitä Valkaman kanssa Björk laulaa uskollisen apulaisensa kanssa dueton ”Nainen”.

Sen jälkeen harjoiteltiin Björkin suurta soolokappaletta ”Silta”, jonka hän esittää toisen näytöksen alkupuolella. Laulu kokoaa ja kiteyttää musikaalin teemoja. Siinä on pitkä pohdiskeleva johdanto, jota seuraa vahva, tunteikas keskusjakso.

Heljä Heikkisen saavuttua harjoiteltiin ”Lisbetin romanssia”, jonka viimeisen kertosäkeen Lisbet ja Björk laulavat yhdessä.

Janne Marja-Ahokin pääsi tällä kertaa laulamaan. Hänellä on kaksi roolia, joissa hän pääsee esittämään luonnenäyttelijän taitojaan. Philip Axelskiöld kilpailee Björkin kanssa Lisbetin suosiosta ja on valmis käyttämään kaikki keinot lyödäkseen Björkin laudalta. Hän esittää sotaisen marssin: se on haaste Björkille, joka vastustaa sotaa. Hän myös puhuu pahaa Björkistä tämän selän takana.

Janne Marja-Aho.

Janne Marja-Ahon toinen rooli on vielä mehukkaampi: pelottava murhamies Vahanaama. Vahanaaman suuri soolonumero sijoittuu lähelle musikaalin loppua, mutta hän laulaa joukkionsa kanssa jo ensimmäisessä näytöksessä kohtauksessa, jossa Björk uskaltautuu valepuvussa roistojen pesään.

Sali oli niin viileä, että villasukat ja pipot olivat tarpeen.

Päivän lopuksi Miro Apostolakis palasi vielä harjoittamaan laulua ”Kallion kundi”. Se lisättiin käsikirjoitukseen kauan muiden laulujen jälkeen, kun huomasin, että Valkama on niin paljon esillä, että hän tarvitsee oman soolonumeron. Jukka Nykäsen musiikkikin syntyi sen verran myöhään, että harjoituksissa kappale piti laulaa suoraan nuoteista.

Tässä videopäiväkirjan osa 4, Youtubesta poimittuna. Siinä puhun myös päähenkilöiden välisistä suhteista musikaalissa, koska ne tulevat lauluissa selkeästi esille.

 

Tiistaina ja keskiviikkona laulu- ja koreografiaharjoitukset jatkuivat. Minä keskityin kuitenkin puvustukseen ja vierailin molempina päivinä teatteritalon alakerrassa, jossa on eri projektien puvustamoja. Iloisten sielujen hotellin pukusuunnittelija on Marja Uusitalo. Hänen apunaan on kolme ompelijaa: Elina Johnston, Elina Petmansson ja Sarita Vepsäläinen.

Iloisten sielujen hotellin pukuvarasto ja ompelimo.

Näyttelijät kävivät puvustamossa sovittamassa roolivaatteita.

Otto Pilli ”Ramman miehen” vaatteissa.

Miro Apostolakis Valkamalle ajatellussa villatakissa.

Kävin myös katsomassa näyttämöä ja sen taustaa. Musikaalin tuottaja Ville Salonen esitteli rekvisiittaa, jolla luodaan salonki, jossa Björk ja Lisbet seurustelevat. Siellä on kattokruunu, koristepylväs, divaani ja flyygeli. Lopuksi kurkistin näyttämön puolelle. Sieltä nähtynä katsomosali on upea.

Keskiviikkona teatteriin tuli maskeeraaja Aarni Mikkola tekemään muistiinpanot eri roolihahmojen ulkomuodosta, jotta hän voisi suunnitella heille maskit ja koota tarpeet niitä varten.

Maskeeraja Aarni Mikkola.

Ennen kotiinlähtöäni poikkesin vielä eräässä tanssisaleista, joissa harjoiteltiin edelleen koreografiaa, joka aloittaa toisen näytöksen. Peter Pihlström harjoitti, Marko Hilpo säesti ja Tatu Siivonen, Otto Pilli ja Rami Meling treenasivat poliisien rooliin kuuluvia askelia.

Tässä on videopäiväkirjan osa 5, joka sisältää mietteeni ja merkintäni tiistain ja keskiviikon osalta. Torstaina ja perjantaina jatkettiin harjoituksia, ja minä kirjoitin kotona seuraavaa Björk-romaania ja koetin karkoittaa flunssaa, joka sinnikkäästi pyrki asettumaan taloksi.