Uusi Björk-romaani, Synnin jäljet, on kohta menossa taittoon, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, se on kaupoissa kesäkuun ensimmäisenä. Ajattelin kirjoitella siitä hiukan blogiin, niin että sarjaa seuraavat Helsingin historian ystävät saavat esimakua siitä, missä kaikkialla romaanissa tällä kertaa liikutaan.

Yksi paikoista, joihin sijoittuu jännittävää toimintaa, on Kaisaniemen puisto. Lokakuisena yönä Björk, hänen apulaisensa Frans Valkama ja etsivä Rossi järjestävät puistoon väijytyksen. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan.

1920-luvun alussa puisto oli jonkin verran erilainen kuin nykyään. Suurin ero oli ehkä se, että siellä oli suuri lammikko, ns. Joutsenlampi. Se oli jäänyt kuin muistoksi paikalla aiemmin lainehtineesta Kluuvinlahdesta. Pensaat eivät olleet niin tarkasti leikattuja ja niitä oli enemmän. Ravintola Kaisaniemi oli suosittu ja täynnä asiakkaita.

Lampi tulvi runsaasti keväisin ja syksyisin, ja sitä pidettiin ongelmana. Se poistui vuonna 1927, kun sen tilalle tuli nykyinen betoniallas. Ehkä se on käytännöllisempi, mutta kauniiksi sitä ei voi kehua.

Alla joitain kuvia Kaisaniemen puistosta 1900-luvun alusta. Kaikki kuvat ovat Signe Branderin vuonna 1912 ottamia ja Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista, paitsi viimeinen kuva Vapaamuurarin haudasta, joka on I. K. Inhan kuva vuodelta 1908 ja Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista.

Joutsenlampi. Taustalla Kansallisteatteri.
Puistokäytävää ja puita Joutsenlammen vieressä.
Lammen keskellä oli saari.
Puiston urheilukenttä.
Vapaamuurarin hauta, jolla on keskeinen rooli Synnin jälkien Kaisaniemi-jaksossa. Taustalla Töölönlahti.