Pian ilmestyvässä Björk-romaanissa Synnin jäljet Björk ja Valkama käyvät tiedustelumatkalla Kallion ja Sörnäisten raja-alueella, jonka maamerkkejä ovat Kurvi (Hämeentien ja Helsinginkadun kulmaus, jossa Hämeentie kääntyy Vilhovuoren kiertäen oikealle) ja Vaasanpuistikko eli kansanomaisemmin Piritori. Hämeentien nimi oli 1920-luvulla Itäinen Viertotie ja Kurvin ja Vaasanpuistikon tienoota kutsuttiin Kinaporin portiksi tai stadilaisittain Kinkan portiksi. Kinkan portilla oli tuolloin jo rauhaton maine: lähellä oli Sörnäisten vankila, joka toi paikalle rikollisia, ja kaduilla ja sisätiloissa myytiin luvattomasti alkoholia.

Aion kirjoittaa lähiaikoina lisää Kurvista ja Kinaporista, mutta tällä kertaa keskityn Vilhovuoreen. Tulevassa romaanissa Björkiä kiinnostaa muuan hämäräperäinen liike korttelissa, jota rajasivat Itäinen Viertotie, Vilhelmsperinkatu, Sibyllankatu ja Kulmalankatu. Nykyiset nimet ovat Hämeentie, Vilhovuorenkatu, Pääskylänrinne ja Kulmavuorenkatu. Nimien ohella ovat kadonneet myös lähes kaikki talot, jotka olivat korttelissa sata vuotta sitten. Ainoa muisto tuolta ajalta on Kulmavuorenkatu 7:n kivitalo, joka on rakennettu vuonna 1911.

Vasemmalla Kulmavuorenkatu 7. Punainen talo on Kulmavuorenkatu 5, sekin on pian satavuotias: se valmistui vuonna 1927.

1920-luvulla sekä Vilhovuorenkadulle että Kulmavuorenkadulle saattoi ajaa autolla tai kärryillä Hämeentieltä, mutta nykyään kummankin pää on suljettu autoilta Hämeentien puolelta. Se onkin viisasta ajatellen sitä, mikä määrä liikennettä kulkee Kurvin läpi.

Korttelin komein rakennus ja itse asiassa koko Sörnäisten kaunein talo oli Itäisen Viertotien ja Vilhelmsperinkadun risteyksessä. Se oli apteekkari K. A. Aschanin 1902 rakennuttama Apteekin talo, jossa hän avasi Söörnäisten Uuden Apteekin. Talo oli valkoinen, jugendtyyliä ja soma kuin koru. Sen oli suunnitellut arkkitehti Selim A. Lindqvist. Apteekkarin perhe asui toisessa kerroksessa ja aluelääkäri kolmannessa.

Apteekin talo pian valmistumisensa jälkeen. Sen vasemmalla puolen näkyy Kulmavuorenkatu 3, jonka pihassa oli paljon puita. Kuva: Helsingin Kaupunginmuseo.
Apteekin sisätilat olivat myös esteettisesti tyydyttävät. Seinällä oli latinankielisiä aforismeja, jotka liiittyivät lääketieteeseen. Niissä oli sörkkalaisilla ihmettelemistä.

Sörnäisiin ajavan raitiovaunun päätepysäkki oli apteekin kohdalla.

Raitiovaunu ja sen kuljettaja ja rahastaja. Kuva 1900-luvun alusta. Helsingin Kaupunginmuseo.

Sörnäisten kaunein rakennus joutui 1960-luvulla Helsingin villinneen purkamisvimman kohteeksi. Se revittiin maan tasalle ja sen korvasi Kansa-Yhtiöiden 1962 rakennuttava Kansatalo, jonka matala jalustarakennus on sisältänyt monenlaisia liikkeitä ja toimistoja.

Näin hajotettiin surutta hyväkuntoinen vanha rakennus, jolla ei ollut enää mitään arvoa uuden ajan silmissä. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo.
Tämä rakennus nousi tilalle ja muuttui sekin alueen maamerkiksi. Sen katolla sijainnut säätorni ilahdutti ihmisiä vuoteen 1997 asti. Kansa-talosta on tehty asuintalo ja hinnat ovat tietenkin korkeat. Kuva B. Möller 1966, Helsingin Kaupunginmuseo.

Kansa-talon tieltä sai lähteä myös Hämeentien ja Kulmavuorenkadun kulmassa ollut nelikerroksinen kivitalo. Sekin oli uusi tulokas: Björkin aikana Kulmavuorentie 3:n tontilla oli puutalo, jossa oli suutarinliike ja kangaskauppa. Sen edustalla kasvoi komeita vaahteroita, joista muutama piti pintansa puutalon hävittyäkin.

Vilhelmsperinkadun puolella oli myös puutaloja sekä numerossa 4 että numerossa 6. Jälkimmäinen oli samalla Sibyllankatu 1.

Vilhovuorenkatu (2 eli Apteekin talo, 4 ja 6) näytti vielä 1950-luvulla tältä. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo.
Vilhovuorenkatu 6 – Pääskylänrinne 1 vuonna 1960. Kuvaaja Constantin Grünberg. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo. Tämä talo oli Björkin ja Valkaman kiinnostuksen kohteena. Sijoitin sinne romukaupan, jota siellä ei todellisuudessa ole ollut.
Pääskylänrinteen ja Kulmavuorenkadun risteyksessä oli tällainen viehättävä puutaloviritelmä pihatorneineen. Siinä asusti ajuri Johan Petäjä. Kuvaaja on Ivan Timisiarow ja kuva Helsingin Kaupunginmuseon kokoelmissa.
Vuonna 1933 Pääskylänrinne 3:n puutaloidyllin tilalle nousi Elannon toimitalo. Se on edelleen paikallaan. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo.

Vilhovuoren eli Vilhelmsperin nimi on tullut Wilhelmsberg-nimisestä huvilasta. Sen rakennutti Gabriel Wilhelm Andsten (1818-1894), jolla oli kaakeli- ja fajanssitehdas Söörnäisissä Itäisen Viertotien, Lintulahdentien ja Käenkujan rajaamalla alueella. Tehtaan pohjoispuolista kallioista aluetta oli kutsuttu Hörnebergiksi (Kulmavuoreksi) ja suomalaisittain Höörneperiksi, mutta sitäkin alettiin nimittää huvilan ja tehtailijan mukaan Wilhelmsbergiksi eli Vilhelmsperiksi. Vielä näitä vanhempi nimi oli Kauraholma. Kaikki nimet viittavat siis samaan alueeseen. Marjatankallio eli Marjatanbärtsi, jolla sijaitsee Katri Valan puisto, on korkein osa tästä kallioisesta alueesta Käenkujan ja Pääskylänkadun välillä. Marjatan henkilöllisyydestä ei ole varmaa tietoa. Marjatan talo on puolestaan vuonna 1927 rakennettu suurikokoinen kivitalo Vilhovuorenkatu 7-9 – Vilhovuorenkuja 20, jossa on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) asunut yli kaksituhatta henkilöä.

Vilhovuorenkuja kiertää korttelin ja laskeutuu Marjatankalliolta Vilhovuorenkadulle numero 7-9:n edessä.
Katri Valan puisto näkyy Vilhovuorenkadulta numeroiden 7-9 ja 11 välissä.

Kuljettaessa Vilhovuorenkatua Sörnäisten rantatietä kohti vastaan tulee vielä Suvilahdenkatu, jonka nimi on ollut myös Etelälahdenkatu. Sen varrella on sijainnut aikoinaan surullisen kuuluisa Suvilahden kasarmi, jonne ahtautui 1920-luvulla vuokrasäännöstelyn purkamisen jälkeen satamäärin asunnoistaan häädettyjä ihmisiä tilapäismajoitukseen. Björk-sarjan ensimmäisessä osassa Yön sydän on jäätä Björk vierailee tässä valtavassa vuokrakasarmissa tapaamassa rikollisjohtaja Atamaania, kohtalokkain seurauksin.

Suvilahden kasarmi. Kuva Yngve Wikström 1974, Helsingin Kaupunginmuseo.
Suvilahden kasarmin asukkaita 1920-luvulla. Kuva Eric Sundström, Helsingin Kaupunginmuseo.

Suvilahden kasarmin toisella puolen oli Helsingin kaasu- ja sähkölaitoksen suuri kortteli. Laitosrakennusten (1909, 1912) ja pienemmän kaasukellon (1908) arkkitehtina oli sama mies, joka oli suunnitellut Apteekin talon, eli Selim A. Lindqvist. Suuremman kaasukellon suunnitteli 1927 A. Palmgren. Suvilahden sähkövoimala toimi 1970-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen sähköntuotannon keskus siirtyi Hanasaareen. Vanhan Suvilahden voimalan kaasukellot ja tehdasrakennukset on onneksi säilytetty arvokkaana muistona Helsingin energiatuotannon historiasta.

Suvilahden kaasulaitoksen rakennuksia. Kuva Signe Brander 1912, Helsingin Kaupunginmuseo.