Blogini herää nyt talviunestaan, koska elämää loppukesästä asti häirinnyt ja minut kodistani karkottanut putkiremontti on päättymässä ja olen jälleen saanut asettua rakkaan työpöytäni ääreen. Käsistäni on myös poistunut edellinen työprojekti ja keskityn seuraavaan Björk-romaaniin. On siis otollinen hetki virvoittaa myös blogi ja postata sinne jatkossa kaikkea sellaista, mitä tulee mieleen kaivellessa esiin materiaalia 1920-luvun Helsingin ja Suomen kuvaamista varten.
Ihan aluksi kuitenkin esitän jälleen Helsingin katukuvaan liittyvän arvoituksen. Mistä löytyy kuvan esittämä nallekarhu?
Vastaukset entiseen tapaan kommentteina blogiin, kiitos!
≈ Kommentit pois päältä artikkelissa Me teimme sen!
Täysmittaisen suomalaisen musikaalin kantaesitys on aina tapaus. Vielä suurempi tapaus on, kun musikaali on menestys. Ja suorastaan ihme on kyseessä, kun produktio pannaan pystyyn murto-osalla siitä rahasta, mitä isojen maiden menestysmusikaaleihin satsataan.
Iloisten sielujen hotelli sai ensi-iltansa maaliskuun lopulla, ja arvostelut olivat lähes kauttaaltaan kiittäviä. Erityisen ihastuneita esitykseen ja teokseen olivat Hufvudstadsbladetin kriitikko, Teatteri ja Tanssi -lehden arvioija ja uusia esityksiä ahkerasti seuraava blogisti Teatterikärpänen. Teatterikärpäsen kommentit voi lukea täältä.
Kesäkuun esitysten jälkeen pidettiin lomaa, ja ensi viikolla keskiviikkona ja torstaina, eli 21.8. ja 22.8. on kaksi viimeistä esitystä. Jos ette ole vielä nähneet musikaalia, niin kipi kapi lippuja ostamaan: niitä myy Ticketmaster! Esiintyjistä kaksi on vaihtunut alkukesän esityksistä, eli Vahanaamaa esittää nyt Petri Knuuttila ja Frans Valkamaa Jukka Nylund. Muita muutoksia ei ole.
Kesäkuussa ehdin liittää videopäiväkirjani haastattelusarjaan säveltäjä Jukka Nykäsen haastattelun. Hänellä oli niin paljon sanottavaa Iloisten sielujen sävellysprosessista, että video piti leikata kahteen osaan. Siellä ovat nähtävissä myös päiväkirjan edelliset osat. Tässä 17:1.
Ja tässä toinen osa (17:2)
En ole ehtinyt haastatella Marko Hilpoa, joka harjoitti musiikin, sovitti sen ja toimi esityksessä kosketinsoittajana ja kapellimestarina. Tässä kuitenkin videoklippi harjoituksista Aleksanterin teatterissa, jossa Marko ja kitaristi Juha Savela, basisti Hannu Rantanen ja rumpali Kari Paavola kävivät läpi ensimmäisen näytöksen musiikkia. Siinä samasta teemasta esitetään kaksi muunnelmaa: iloinen ja valoisa, ja tumma ja uhkaava. Minun piti kierrättää klippi YouTuben kautta, koska WordPress-alustani ei suoraan näytä iPhonella kuvattuja videoita.
On haikeaa jättää tuotantoryhmä ja musikaali, kun olen seurannut harjoituksia niin tiiviisti koko kevään, kuten videopäiväkirjasta käy ilmi. Onneksi minulla on jäljellä paljon kuva- ja videomateriaalia, johon voin nostalgisesti palata. Ja toivottavasti musikaali jatkaa elämäänsä jossain muodossa. Se on aivan liian upea, jotta esitykset voisivat jäädä yhteen kauteen. En tässä puhu omasta osuudestani, vaan työryhmän ponnistuksesta, joka ylitti kaikki odotukseni.
Vielä pieni kuvakavalkadi viimeisten viikkojen harjoituksista.
Orkesterimontussa.
Soittajat ja näyttelijät näkevät vaihteeksi toisensa muutenkin kuin monitoreissa.
Koreografi Peter Pihlström jakaa käskyjä. Hän on muuten taas jaloillaan onnistuneen lonkkaleikkauksen jälkeen.
Säveltäjä seuraa orkesterin työskentelyä.
Valkama (Miro Apostolakis) ja Björk (Joel Mäkinen) ihmettelevät, mitä nainen haluaa.
Poliisit (Ville Pulkki, Tatu Siivonen, Rami Meling ja Otto Pilli) kauhistelevat juopottelua kieltolain aikana. Lattialla vaaka-asennossa Björk.
Ketunhännän kapakka. Vasemmalla Lyyli (Heljä Heikkinen) ja Björk, oikealla baaritiskin äärellä punaisessa paidassa Ragni (Minja Koski) ja Väiski (Tatu Siivonen).
Jännitys tihenee. Ensi-ilta on jo ensi viikolla! Iloisten sielujen hotelli -musikaalin harjoituksissa hiotaan viimeisiä yksityiskohtia ja paikataan viimeisiä aukkoja koreografiassa ja kohtausten rakenteessa. Olen edelleen seurannut melko tiiviisti harjoituksia ja kunnioitukseni työryhmässä puurtavia musiikkiteatterin ammattilaisia kohtaan on kasvanut entisestään.
Näyttelijät ja kuorolaiset, kaikki freelancereita, osaavat näytellä, laulaa ja tanssia ja jaksavat tosi ammattilaisten tavoin tehdä uskomattoman pitkiä päiviä, ohjaaja, ohjaajan assistentti, koreografi ja pukusuunnittelija antavat projektille kaikkensa, kulisseissa ahkeroivat ääni- ja valosuunnittelija, tarpeistoa hankitaan vaikka mistä ja luovuus ja kekseliäisyys korvaavat budjetin rajallisuutta.
En voi muuta sanoa, kuin että tämä on kerta kaikkiaan huikean loistava ryhmä!
Tässä blogissa esittelen videopäiväkirjan osat 10, 11 ja 12: ne kattavat ajanjakson 9.3. – 14.3. Tällä kertaa en kuvaile päiviä tarkemmin, koska itsellänikin on kiireitä. Liitän tähän sarjan valokuvia ja sitten seuraavat videot. Ne kertovat kylliksi. Niihin sisältyy näyttelijöiden haastatteluja ja muuta kivaa. Kannattaa katsoa!
Kuoron harjoitukset.
Kuoron keskellä ohjaaja Reetta Ristimäki. Oikealla koreografi Peter Pihlström.
Kuoro tiiviinä joukkona. Peter Pihlström antaa ohjeita.
Edessä Minja Koski ja Joel Mäkinen.
Teatterilavalla.
Teatterilavalla kuoro ja Otto Pilli (oikealla).
”Läpäri” eli läpimeno. Yleisön joukossa Saija Nisula, Peter Pihlström ja Nea Huovinen.
Esiintyjien lämpiössä. Vasemmalta Miro Apostolakis, Janne Marja-Aho ja Tatu Siivonen.
Pianon ääressä Joel Mäkinen ja Tatu Siivonen.
Tatu Siivonen ja Joel Mäkinen.
Joel Mäkinen, Peter Pihlström ja Miro Apostolakis.
Ja tässä linkit Youtubeen. Videopäiväkirjan osa 10.
Videopäiväkirjan osa 11. Se on yli 17 minuuttia pitkä, ja jouduin jakamaan sen kahteen osaan, 11a ja 11b.
Aleksanterin teatterin harjoitushuoneissa ja lavalla on tehty töitä niin intensiivisesti ja pitkiä päiviä Iloisten sielujen hotellia valmistellessa, että olen joutunut keskittymään videopäiväkirjoihin, ja blogi on jäänyt sivuun. On näet muitakin töitä, nimittäin Björk-romaani numero kuusi. Kun seuraan sivusta harjoituksia, en voi mitään sille, että näyttelijöiden, ohjaajan ja säveltäjän visiot henkilöistä ja Björkin maailmasta sekoittuvat omiini. En pidä sitä mitenkään pahana!
Tänne kokoan lyhyesti päivien tapahtumat. Ihan viimeiset päivät jäävät pois: ne tulevat videopäiväkirjan osassa 10, jossa vierailen ensi kertaa kuoron harjoituksissa. Tämä kirjoitus sulkee sisäänsä peräti neljä videota (6-9), eli kovaa mennään!
25.2. ja 27.2. jatkui musikaalin libreton läpiluenta. Kaikki pääosien esittäjät istuivat Pylkkänen-salissa, jossa oli kaamean kaikuva akustiikka, ja lukivat ja lauloivat lävitse tekstiä. Reetta Ristimäki suunnitteli alustavasti ohjausta, mitaten samalla kohtausten pituutta. Kapellimestari Marko Hilpo säesti pianolla, hänkin pää raksuttaen, koska hän on viime kädessä vastuussa projektin musiikillisesta toteutuksesta. Itselleni seurasi uusi editointikierros: niitä tulee paljon, koska teksti elää koko ajan kun sitä harjoitetaan.
Pääsimme vilkaisemaan myös näyttämön puolelle, josta haettiin rekvisiitta harjoituksiin.
Tässä videosarjan osa 6, joka kattaa nuo päivät.
Videopäiväkirjan osa 7 kattoi päivät 28.2. ja 1.3. Ohjausharjoitukset jatkuivat ja kokonaisuuden hahmotus ja roolihahmojen syventäminen etenivät.
Osan teema oli stadin slangi, jota käsittelin lainaamalla sitä esitteleviä lauluja, kuten Sakilaisen laulun ja Stadin kundin, esittäjinä Tauno Palo ja Georg Malmsten. Haastattelin myös Miro Apostolakista, stadin kundia, joka esittää musikaalissa toista stadin kundia eli Frans Valkamaa.
Tässä videopäiväkirjan osa 7.
4.3. ja 5.3. ohjausharjoitukset jatkuivat, nyt ”Maalaamossa” ja ”Laulusalissa”. Ohjaaja syvensi henkilökuvia, trimmasi dialogia ja suunnitteli koreografiaa. Tekstit luettiin ensin lävitse ja sitten näyteltiin. Käsittelin videossa myös lyhyesti sitä, miten erilaista on romaanin kirjoittaminen ja näytelmäkäsikirjoituksen tai musikaalin libreton tekeminen.
Videopäiväkirjan osa numero 8 löytyy myös YouTubesta:
Seuraavina päivinä (6.3. ja 7.3.) päästiin harjoittelemaan näyttämön puolella. Se oli tärkeää, sillä nyt oli mahdollista hahmottaa, miten henkilöt ja tapahtumat sijoitetaan lopullisessa toteutuksessa. Pääsin myös haastattelemaan Heljä Heikkistä, joka esittää musikaalissa hienoa neitiä Lisbetiä ja surkeaa ilotyttö Lyyliä. Toisena päivänä kuvattiin videoklippi, jolla on tärkeä osuus musikaalissa.
Tähän ei kannata liittää valokuvia: katsokaa video. Tässä siis osa 9 videopäiväkirjasta.
