Seikkailuja Vilhovuoressa

Pian ilmestyvässä Björk-romaanissa Synnin jäljet Björk ja Valkama käyvät tiedustelumatkalla Kallion ja Sörnäisten raja-alueella, jonka maamerkkejä ovat Kurvi (Hämeentien ja Helsinginkadun kulmaus, jossa Hämeentie kääntyy Vilhovuoren kiertäen oikealle) ja Vaasanpuistikko eli kansanomaisemmin Piritori. Hämeentien nimi oli 1920-luvulla Itäinen Viertotie ja Kurvin ja Vaasanpuistikon tienoota kutsuttiin Kinaporin portiksi tai stadilaisittain Kinkan portiksi. Kinkan portilla oli tuolloin jo rauhaton maine: lähellä oli Sörnäisten vankila, joka toi paikalle rikollisia, ja kaduilla ja sisätiloissa myytiin luvattomasti alkoholia.

Aion kirjoittaa lähiaikoina lisää Kurvista ja Kinaporista, mutta tällä kertaa keskityn Vilhovuoreen. Tulevassa romaanissa Björkiä kiinnostaa muuan hämäräperäinen liike korttelissa, jota rajasivat Itäinen Viertotie, Vilhelmsperinkatu, Sibyllankatu ja Kulmalankatu. Nykyiset nimet ovat Hämeentie, Vilhovuorenkatu, Pääskylänrinne ja Kulmavuorenkatu. Nimien ohella ovat kadonneet myös lähes kaikki talot, jotka olivat korttelissa sata vuotta sitten. Ainoa muisto tuolta ajalta on Kulmavuorenkatu 7:n kivitalo, joka on rakennettu vuonna 1911.

Vasemmalla Kulmavuorenkatu 7. Punainen talo on Kulmavuorenkatu 5, sekin on pian satavuotias: se valmistui vuonna 1927.

1920-luvulla sekä Vilhovuorenkadulle että Kulmavuorenkadulle saattoi ajaa autolla tai kärryillä Hämeentieltä, mutta nykyään kummankin pää on suljettu autoilta Hämeentien puolelta. Se onkin viisasta ajatellen sitä, mikä määrä liikennettä kulkee Kurvin läpi.

Korttelin komein rakennus ja itse asiassa koko Sörnäisten kaunein talo oli Itäisen Viertotien ja Vilhelmsperinkadun risteyksessä. Se oli apteekkari K. A. Aschanin 1902 rakennuttama Apteekin talo, jossa hän avasi Söörnäisten Uuden Apteekin. Talo oli valkoinen, jugendtyyliä ja soma kuin koru. Sen oli suunnitellut arkkitehti Selim A. Lindqvist. Apteekkarin perhe asui toisessa kerroksessa ja aluelääkäri kolmannessa.

Apteekin talo pian valmistumisensa jälkeen. Sen vasemmalla puolen näkyy Kulmavuorenkatu 3, jonka pihassa oli paljon puita. Kuva: Helsingin Kaupunginmuseo.

Apteekin sisätilat olivat myös esteettisesti tyydyttävät. Seinällä oli latinankielisiä aforismeja, jotka liiittyivät lääketieteeseen. Niissä oli sörkkalaisilla ihmettelemistä.

Sörnäisiin ajavan raitiovaunun päätepysäkki oli apteekin kohdalla.

Raitiovaunu ja sen kuljettaja ja rahastaja. Kuva 1900-luvun alusta. Helsingin Kaupunginmuseo.

Sörnäisten kaunein rakennus joutui 1960-luvulla Helsingin villinneen purkamisvimman kohteeksi. Se revittiin maan tasalle ja sen korvasi Kansa-Yhtiöiden 1962 rakennuttava Kansatalo, jonka matala jalustarakennus on sisältänyt monenlaisia liikkeitä ja toimistoja.

Näin hajotettiin surutta hyväkuntoinen vanha rakennus, jolla ei ollut enää mitään arvoa uuden ajan silmissä. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo.

Tämä rakennus nousi tilalle ja muuttui sekin alueen maamerkiksi. Sen katolla sijainnut säätorni ilahdutti ihmisiä vuoteen 1997 asti. Kansa-talosta on tehty asuintalo ja hinnat ovat tietenkin korkeat. Kuva B. Möller 1966, Helsingin Kaupunginmuseo.

Kansa-talon tieltä sai lähteä myös Hämeentien ja Kulmavuorenkadun kulmassa ollut nelikerroksinen kivitalo. Sekin oli uusi tulokas: Björkin aikana Kulmavuorentie 3:n tontilla oli puutalo, jossa oli suutarinliike ja kangaskauppa. Sen edustalla kasvoi komeita vaahteroita, joista muutama piti pintansa puutalon hävittyäkin.

Vilhelmsperinkadun puolella oli myös puutaloja sekä numerossa 4 että numerossa 6. Jälkimmäinen oli samalla Sibyllankatu 1.

Vilhovuorenkatu (2 eli Apteekin talo, 4 ja 6) näytti vielä 1950-luvulla tältä. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo.

Vilhovuorenkatu 6 – Pääskylänrinne 1 vuonna 1960. Kuvaaja Constantin Grünberg. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo. Tämä talo oli Björkin ja Valkaman kiinnostuksen kohteena. Sijoitin sinne romukaupan, jota siellä ei todellisuudessa ole ollut.

Pääskylänrinteen ja Kulmavuorenkadun risteyksessä oli tällainen viehättävä puutaloviritelmä pihatorneineen. Siinä asusti ajuri Johan Petäjä. Kuvaaja on Ivan Timisiarow ja kuva Helsingin Kaupunginmuseon kokoelmissa.

Vuonna 1933 Pääskylänrinne 3:n puutaloidyllin tilalle nousi Elannon toimitalo. Se on edelleen paikallaan. Kuva Helsingin Kaupunginmuseo.

Vilhovuoren eli Vilhelmsperin nimi on tullut Wilhelmsberg-nimisestä huvilasta. Sen rakennutti Gabriel Wilhelm Andsten (1818-1894), jolla oli kaakeli- ja fajanssitehdas Söörnäisissä Itäisen Viertotien, Lintulahdentien ja Käenkujan rajaamalla alueella. Tehtaan pohjoispuolista kallioista aluetta oli kutsuttu Hörnebergiksi (Kulmavuoreksi) ja suomalaisittain Höörneperiksi, mutta sitäkin alettiin nimittää huvilan ja tehtailijan mukaan Wilhelmsbergiksi eli Vilhelmsperiksi. Vielä näitä vanhempi nimi oli Kauraholma. Kaikki nimet viittavat siis samaan alueeseen. Marjatankallio eli Marjatanbärtsi, jolla sijaitsee Katri Valan puisto, on korkein osa tästä kallioisesta alueesta Käenkujan ja Pääskylänkadun välillä. Marjatan henkilöllisyydestä ei ole varmaa tietoa. Marjatan talo on puolestaan vuonna 1927 rakennettu suurikokoinen kivitalo Vilhovuorenkatu 7-9 – Vilhovuorenkuja 20, jossa on parhaimmillaan (tai pahimmillaan) asunut yli kaksituhatta henkilöä.

Vilhovuorenkuja kiertää korttelin ja laskeutuu Marjatankalliolta Vilhovuorenkadulle numero 7-9:n edessä.

Katri Valan puisto näkyy Vilhovuorenkadulta numeroiden 7-9 ja 11 välissä.

Kuljettaessa Vilhovuorenkatua Sörnäisten rantatietä kohti vastaan tulee vielä Suvilahdenkatu, jonka nimi on ollut myös Etelälahdenkatu. Sen varrella on sijainnut aikoinaan surullisen kuuluisa Suvilahden kasarmi, jonne ahtautui 1920-luvulla vuokrasäännöstelyn purkamisen jälkeen satamäärin asunnoistaan häädettyjä ihmisiä tilapäismajoitukseen. Björk-sarjan ensimmäisessä osassa Yön sydän on jäätä Björk vierailee tässä valtavassa vuokrakasarmissa tapaamassa rikollisjohtaja Atamaania, kohtalokkain seurauksin.

Suvilahden kasarmi. Kuva Yngve Wikström 1974, Helsingin Kaupunginmuseo.

Suvilahden kasarmin asukkaita 1920-luvulla. Kuva Eric Sundström, Helsingin Kaupunginmuseo.

Suvilahden kasarmin toisella puolen oli Helsingin kaasu- ja sähkölaitoksen suuri kortteli. Laitosrakennusten (1909, 1912) ja pienemmän kaasukellon (1908) arkkitehtina oli sama mies, joka oli suunnitellut Apteekin talon, eli Selim A. Lindqvist. Suuremman kaasukellon suunnitteli 1927 A. Palmgren. Suvilahden sähkövoimala toimi 1970-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen sähköntuotannon keskus siirtyi Hanasaareen. Vanhan Suvilahden voimalan kaasukellot ja tehdasrakennukset on onneksi säilytetty arvokkaana muistona Helsingin energiatuotannon historiasta.

Suvilahden kaasulaitoksen rakennuksia. Kuva Signe Brander 1912, Helsingin Kaupunginmuseo.

Kaisaniemen puistossa tapahtuu lokakuussa 1922…

Uusi Björk-romaani, Synnin jäljet, on kohta menossa taittoon, ja jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, se on kaupoissa kesäkuun ensimmäisenä. Ajattelin kirjoitella siitä hiukan blogiin, niin että sarjaa seuraavat Helsingin historian ystävät saavat esimakua siitä, missä kaikkialla romaanissa tällä kertaa liikutaan.

Yksi paikoista, joihin sijoittuu jännittävää toimintaa, on Kaisaniemen puisto. Lokakuisena yönä Björk, hänen apulaisensa Frans Valkama ja etsivä Rossi järjestävät puistoon väijytyksen. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien mukaan.

1920-luvun alussa puisto oli jonkin verran erilainen kuin nykyään. Suurin ero oli ehkä se, että siellä oli suuri lammikko, ns. Joutsenlampi. Se oli jäänyt kuin muistoksi paikalla aiemmin lainehtineesta Kluuvinlahdesta. Pensaat eivät olleet niin tarkasti leikattuja ja niitä oli enemmän. Ravintola Kaisaniemi oli suosittu ja täynnä asiakkaita.

Lampi tulvi runsaasti keväisin ja syksyisin, ja sitä pidettiin ongelmana. Se poistui vuonna 1927, kun sen tilalle tuli nykyinen betoniallas. Ehkä se on käytännöllisempi, mutta kauniiksi sitä ei voi kehua.

Alla joitain kuvia Kaisaniemen puistosta 1900-luvun alusta. Kaikki kuvat ovat Signe Branderin vuonna 1912 ottamia ja Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista, paitsi viimeinen kuva Vapaamuurarin haudasta, joka on I. K. Inhan kuva vuodelta 1908 ja Suomen valokuvataiteen museon kokoelmista.

Joutsenlampi. Taustalla Kansallisteatteri.

Puistokäytävää ja puita Joutsenlammen vieressä.

Lammen keskellä oli saari.

Puiston urheilukenttä.

Vapaamuurarin hauta, jolla on keskeinen rooli Synnin jälkien Kaisaniemi-jaksossa. Taustalla Töölönlahti.

Pantterin kortteli ja Kruununhaan arvorakennukset

Arkkitehtuuriarvoitukseen tuli kaksi vastausta, molemmat oikein. Kuvan rakennus on Mariankatu 11, joka on samaa tonttia kuin Kirkkokatu 8. Uusrenessanssityyliä edustanut talo rakennettiin 1877 Ruotsalaisen reaalilyseon käyttöön, ja arkkitehtina oli Axel Hampus Dalström, joka ahkeroi monien julkisten rakennusten suunnittelussa 1860- ja 1870-luvulla. Hänen töitään ovat ravintola Kappeli (1867), Vanha Ylioppilastalo (1870) ja Kaartin maneesi (1877).

Mariankatu 11.

Lyseon siirryttyä muualle talossa toimi Teollisuuskoulu, Kolmas suomalainen tyttökoulu ja Kruununhaan keskikoulu. Sitten talon omistajaksi tuli Helsingin yliopisto, joka omisti alunperin myös Kirkkokadun ja Meritullinkadun kulmassa olleen talon (Kirkkokatu 4). Tiloissa oli luentosaleja. Kirkkokatu 4:n talo meni niin huonoon kuntoon, että se piti purkaa. Mariankatu 11:n otti puolestaan haltuunsa valtio, jonka ministeriöt ja virastot ovat vallanneet Kruununhaasta monia entisiä yliopiston rakennuksia. Yleensä nämä ovat olleet arvorakennuksia, joiden restaurointiin löytyi rahaa vasta kun niihin muuttivat virkamiehet.

Kyltti Mariankatu 11:n seinässä kertoo sen historiasta.

Minulle tulee aina haikea olo, kun näen, että kaunis julkinen rakennus muuttuu virastoksi, johon ei pääse enää sisälle muuten kuin erikoisluvalla. Onneksi samassa Pantterin korttelissa sijaitseva Kirkkokatu 6, jossa ovat majailleet Lisa Hagmanin koulu ja Helsingin lukio, on Yliopiston tiloina toimittuaan muuttunut Tieteiden taloksi, jossa tieteelliset seurat pitävät kokouksia ja seminaareja. Mutta se ei ole niin komea ja hyväkuntoinen kuin Mariankatu 11.

Eniten minua surettaa Arppeanum eli Snellmaninkatu 3-5, joka on mielestäni yksi Kruununhaan kauneimpia rakennuksia. Se valmistui 1866-1869 ja arkkitehti oli Carl Albert Edelfelt, taidemaalari Albert Edelfeltin isä. Siinä ovat toimineet mm. Helsingin yliopiston kemian laboratorio ja seologian laitos, fysiikan laitos ja slaavilainen kirjasto. Lopuksi se oli Yliopistomuseon käytössä. Mutta rakennuksen ylläpito kävi yliopistolle liian kalliiksi, joten siihen muutti 2015 osa valtioneuvoston kansliaa, ja sekin sulkeutui tavallisilta kävijöiltä.

Akateeminen Kruununhaka näyttää muuttuvan vähän kerrassaan byrokraattiseksi Kruununhaaksi. Se on sääli.

Arppeanumin sisätiloja käytettiin Suden vuosi -romaaniini perustuvan elokuvan kuvauksissa. Jos haluaa nähdä sen portaikon ja yhden sen luentosaleista, kannattaa katsoa filmi!

Arppeanum.

Arkkitehtuuriarvoitus!

Pitkästä aikaa taas: arkkitehtuuriarvoitus.

Mistä osoitteesta löytyy tämä rakennus?

Vastaukset blogiin, kiitos, ei Facebookiin.

Pitkästä aikaa: Vuoden johtolanka, 20 vuotta kirjailijuutta ja muita uutisia

Onnellinen voittaja! Kuva: Päivi Remes, Dekkariseura

Edellisestä päivityksestä onkin aikaa. Blogi on ollut pitkän aikaa lomalla valtavan työkiireen ja henkisen paineen takia. Viimeksi kerroin kroonisesta masennuksesta, joka minua on vaivannut nuoresta alkaen. Se alkoi muhia korona-aikana ja muuttui viime vuonna pysyväksi seuralaiseksi. Myös keho on ottanut osansa stressistä. Tämän vuoden olenkin aloittanut sillä mielellä, että on aika rauhoittaa elämä.

Kaikenlaista kivaa on onneksi osunut vuoden alkuun tuomaan hyvää mieltä. Tammikuun lopulla oli Antiikintutkimuksen päivät, jossa sain pitää esitelmän tutkimusaiheestani, kehyskertomuksista Intian vanhassa kirjallisuudessa, ja kuunnella joukon toisten pitämiä mielenkiintoisia esityksiä. Helmikuu alkoi juhlavasti, kun sain vastaanottaa Dekkariseuran myöntämän Vuoden Johtolanka -palkinnon viime vuoden parhaasta dekkarista. Vapauden vahdit katsottiin palkinnon arvoiseksi. Olin todella iloinen palkinnosta, jota arvostan suuresti!

Palkintoraadin puheenjohtaja Elo Lammi kertoo perusteet palkitsemiseeni.

Otavan kaunokirjallisen osaston kustannusjohtaja Antti Kasper kuvailee pitkää yhteistyötäni kustantajan kanssa.

Palkintoperusteet.

Björk-sarjan yhdeksäs osa toi voiton.

Tämä vuosi on kahdella tavalla minulle JUHLAVUOSI!

Vietän 20-vuotiskirjailijajuhliani. Keväällä 2003 ilmestyi esikoisromaanini Suden vuosi, joka menestyi yllättävän hyvin. Siitä tehtiin 2006 elokuva, joka soi kirjallekin uuden elämän ja Kultapokkari-palkinnon. Kirja on edelleen saatavissa ainakin e-kirjana.

Tänä keväänä ilmestyy Björk-sarjan kymmenes osa, joten Björk viettää 10-vuotisjuhliaan. Aion juhlia näitä merkkipäiviä yhdellä kertaa, mutta en vielä ole varma miten. Pysykää kuulolla!

Kevättalvi on ollut myös kiireistä aikaa Vaarallisille naisille. Vaaralliset naiset on konsepti, jonka Ansu Kivekäs, Tiina Raevaara, Pauliina Susi ja minä kehitimme viisi vuotta sitten. Idea lähti siitä, että asumme kaikki lähellä toisiamme, olemme ystäviä ja kirjoitamme jännittävää kirjallisuutta. Mietimme, miksi Suomessa ei lueta proosaa kirjailijatapahtumisssa kuten esimerkiksi Saksassa, ja keksimme Aikuisten satutunti – nimisen tapahtuman, jossa me neljä luemme otteita kirjoistamme, haastattelemme toisiamme ja keskustelemme kirjoista ja kirjoittamisesta toistemme ja yleisön kanssa. Meidät voi tilata kirjastoon tai muuhun tapahtumaan eikä tarvitse itse suunnitella ohjelmaa tai haastattelua.

Korona hiukan haittasi Vaarallisten naisten starttia, mutta viime syksynä toimintamme lähti taas vauhdilla eteenpäin, ja kevät on täynnä esiintymisiä. Viime viikolla vierailimme Nurmijärven pääkirjastossa, ja 15.3. suuntaamme Heinolaan. Eilen istuimme Pauliinan luona pohtimassa, mitä voimme tehdä markkinointimme eteen.

Pauliina, Ansu, minä ja Tiina. Kuvan otti Pauliinan tytär (edessä), jonka kuvaajan taitoja ajattelimme käyttää jatkossakin.

Pauliinalla oli lisäksi helmikuussa Järvenpään kirjastossa kirjajulkkarit. Nyt ilmestynyt Yksityisalue esittelee lentoemäntä Tuulia Rajan, josta sukeutuu oivallinen yksityisetsivä. Teos aloittaa sarjan ja seuraava osa on tulossa jo syksyllä. Jännityksen lisäksi Yksityisalueesta löytyy huumoria ja mutkaisia ihmissuhteita. Suosittelen!

Pauliina ja Yksityisalue julkkareissa. Tunnelma oli hilpeä!

Helmikuussa minun piti myös mennä neurologin puheille, koska sairastamani vestibulaarimigreeni tuotti tammikuussa erityisen vakavan kohtauksen. Sairastin ennestään jo kaksikymppisenä puhjennutta lievää, lähes särytöntä auramigreeniä, mutta huonosti tunnettu, voimakasta kiertohuimausta aiheuttava migreenin muoto liittyi seuraan vuonna 2015. Sen oireet ovat sen verran rajut ja tuskalliset, että olen miettinyt siihen parempaa hoitoa, ja siksi päädyin helmikuun alussa lääkärille.

Neurologi oli tarkka poika ja tahtoi tutkia kaiken. Aivoista otettiin MRI-kuva, josta löytyikin yhtä ja toista lisätutkimuksia vaativaa, kuten pikkuaivojen pieni vanha infarkti ja harvinainen verenkierron anomalia, josta en ollut ikinä kuullut. Mitenkä minussa onkin kaikki niin eriskummallista? Siispä keuhkot kuvattiin, sydämestä mitattiin lepopulssi ja verikokeetkin olivat kattavat. Lisäksi sain kantaa kaksi päivää mukanani holter-laitetta, joka mittasi koko ajan sydämeni toimintaa. Tutkimusten perusteella yleisterveyteni on onneksi kaikin puolin erinomainen, joten hoitoa on mietittävä monelta kannalta.

Holter-laitteen toiminta.

Omakuva aivoistani. Tässä on näkyvissä niiden synnynnäinen erikoisuus: persistentti trigeminaalinen valtimo.

Holter-laitteen mittaustuloksia: maksimi- ja minimisykkeet.

Lääkärillä ja kokeissa ramppaamisen lomassa olen piristänyt itseäni kiipeilemällä. Aloin kiipeilyn vuonna 2019 ja siitä on koitunut monia terveydellisiä etuja. Tasapainoni on parantunut paljon, mistä on apua migreeninkin hoidossa. Lisäksi olen saanut notkeutta ja koko kehon lihaksistoon enemmän voimaa.

Kiipeily on kivaa!

Vuoden Johtolanka oli todella mukava yllätys, mutta laakereilla ei sovi levätä. Björkin tarina jatkuu: tekeillä on kymmenes Björk-romaani nimeltään Synnin jäljet. Eletään syksyä 1922 ja Björk selvittelee outoa kuolemantapausta papin perheessä. Romaani ilmestyy edeltäjiensä tapaan touko-kesäkuun vaihteessa. Muutakin on tulossa, mutta siitä kuulette myöhemmin.