Me teimme sen!

Täysmittaisen suomalaisen musikaalin kantaesitys on aina tapaus. Vielä suurempi tapaus on, kun musikaali on menestys. Ja suorastaan ihme on kyseessä, kun produktio pannaan pystyyn murto-osalla siitä rahasta, mitä isojen maiden menestysmusikaaleihin satsataan.

Iloisten sielujen hotelli sai ensi-iltansa maaliskuun lopulla, ja arvostelut olivat lähes kauttaaltaan kiittäviä. Erityisen ihastuneita esitykseen ja teokseen olivat Hufvudstadsbladetin kriitikko, Teatteri ja Tanssi -lehden arvioija ja uusia esityksiä ahkerasti seuraava blogisti Teatterikärpänen. Teatterikärpäsen kommentit voi lukea täältä.

Kesäkuun esitysten jälkeen pidettiin lomaa, ja ensi viikolla keskiviikkona ja torstaina, eli 21.8. ja 22.8. on kaksi viimeistä esitystä. Jos ette ole vielä nähneet musikaalia, niin kipi kapi lippuja ostamaan: niitä myy Ticketmaster! Esiintyjistä kaksi on vaihtunut alkukesän esityksistä, eli Vahanaamaa esittää nyt Petri Knuuttila ja Frans Valkamaa Jukka Nylund. Muita muutoksia ei ole.

Kesäkuussa ehdin liittää videopäiväkirjani haastattelusarjaan säveltäjä Jukka Nykäsen haastattelun. Hänellä oli niin paljon sanottavaa Iloisten sielujen sävellysprosessista, että video piti leikata kahteen osaan. Siellä ovat nähtävissä myös päiväkirjan edelliset osat. Tässä 17:1.

 

Ja tässä toinen osa (17:2)

 

En ole ehtinyt haastatella Marko Hilpoa, joka harjoitti musiikin, sovitti sen ja toimi esityksessä kosketinsoittajana ja kapellimestarina. Tässä kuitenkin videoklippi harjoituksista Aleksanterin teatterissa, jossa Marko ja kitaristi Juha Savela, basisti Hannu Rantanen ja rumpali Kari Paavola kävivät läpi ensimmäisen näytöksen musiikkia. Siinä samasta teemasta esitetään kaksi muunnelmaa: iloinen ja valoisa, ja tumma ja uhkaava. Minun piti kierrättää klippi YouTuben kautta, koska WordPress-alustani ei suoraan näytä iPhonella kuvattuja videoita.

On haikeaa jättää tuotantoryhmä ja musikaali, kun olen seurannut harjoituksia niin tiiviisti koko kevään, kuten videopäiväkirjasta käy ilmi. Onneksi minulla on jäljellä paljon kuva- ja videomateriaalia, johon voin nostalgisesti palata. Ja toivottavasti musikaali jatkaa elämäänsä jossain muodossa. Se on aivan liian upea, jotta esitykset voisivat jäädä yhteen kauteen. En tässä puhu omasta osuudestani, vaan työryhmän ponnistuksesta, joka ylitti kaikki odotukseni.

Vielä pieni kuvakavalkadi viimeisten viikkojen harjoituksista.

Orkesterimontussa.

Soittajat ja näyttelijät näkevät vaihteeksi toisensa muutenkin kuin monitoreissa.

Koreografi Peter Pihlström jakaa käskyjä. Hän on muuten taas jaloillaan onnistuneen lonkkaleikkauksen jälkeen.

Säveltäjä seuraa orkesterin työskentelyä.

Valkama (Miro Apostolakis) ja Björk (Joel Mäkinen) ihmettelevät, mitä nainen haluaa.

Poliisit (Ville Pulkki, Tatu Siivonen, Rami Meling ja Otto Pilli) kauhistelevat juopottelua kieltolain aikana. Lattialla vaaka-asennossa Björk.

Ketunhännän kapakka. Vasemmalla Lyyli (Heljä Heikkinen) ja Björk, oikealla baaritiskin äärellä punaisessa paidassa Ragni (Minja Koski) ja Väiski (Tatu Siivonen).

Väiski kovistelee Björkiä.

Ensi-ilta lähestyy…

Avainsanat

Making of Iloisten sielujen hotelli

Jännitys tihenee. Ensi-ilta on jo ensi viikolla! Iloisten sielujen hotelli -musikaalin harjoituksissa hiotaan viimeisiä yksityiskohtia ja paikataan viimeisiä aukkoja koreografiassa ja kohtausten rakenteessa. Olen edelleen seurannut melko tiiviisti harjoituksia ja kunnioitukseni työryhmässä puurtavia musiikkiteatterin ammattilaisia kohtaan on kasvanut entisestään.

Näyttelijät ja kuorolaiset, kaikki freelancereita, osaavat näytellä, laulaa ja tanssia ja jaksavat tosi ammattilaisten tavoin tehdä uskomattoman pitkiä päiviä, ohjaaja, ohjaajan assistentti, koreografi ja pukusuunnittelija antavat projektille kaikkensa, kulisseissa ahkeroivat ääni- ja valosuunnittelija, tarpeistoa hankitaan vaikka mistä ja luovuus ja kekseliäisyys korvaavat budjetin rajallisuutta.

En voi muuta sanoa, kuin että tämä on kerta kaikkiaan huikean loistava ryhmä!

Tässä blogissa esittelen videopäiväkirjan osat 10, 11 ja 12: ne kattavat ajanjakson 9.3. – 14.3. Tällä kertaa en kuvaile päiviä tarkemmin, koska itsellänikin on kiireitä. Liitän tähän sarjan valokuvia ja sitten seuraavat videot. Ne kertovat kylliksi. Niihin sisältyy näyttelijöiden haastatteluja ja muuta kivaa. Kannattaa katsoa!

Kuoron harjoitukset.

Kuoron keskellä ohjaaja Reetta Ristimäki. Oikealla koreografi Peter Pihlström.

Kuoro tiiviinä joukkona. Peter Pihlström antaa ohjeita.

Edessä Minja Koski ja Joel Mäkinen.

Teatterilavalla.

Teatterilavalla kuoro ja Otto Pilli (oikealla).

”Läpäri” eli läpimeno. Yleisön joukossa Saija Nisula, Peter Pihlström ja Nea Huovinen.

Esiintyjien lämpiössä. Vasemmalta Miro Apostolakis, Janne Marja-Aho ja Tatu Siivonen.

Pianon ääressä Joel Mäkinen ja Tatu Siivonen.

Tatu Siivonen ja Joel Mäkinen.

Joel Mäkinen, Peter Pihlström ja Miro Apostolakis.

Ja tässä linkit Youtubeen. Videopäiväkirjan osa 10.

 

Videopäiväkirjan osa 11. Se on yli 17 minuuttia pitkä, ja jouduin jakamaan sen kahteen osaan, 11a ja 11b.

Tässä 11a:

 

Ja tässä 11b:

 

Videopäiväkirjan osa 12.

Musikaalinteko etenee vauhdilla

Avainsanat

Making of Iloisten sielujen hotelli

Aleksanterin teatterin harjoitushuoneissa ja lavalla on tehty töitä niin intensiivisesti ja pitkiä päiviä Iloisten sielujen hotellia valmistellessa, että olen joutunut keskittymään videopäiväkirjoihin, ja blogi on jäänyt sivuun. On näet muitakin töitä, nimittäin Björk-romaani numero kuusi. Kun seuraan sivusta harjoituksia, en voi mitään sille, että näyttelijöiden, ohjaajan ja säveltäjän visiot henkilöistä ja Björkin maailmasta sekoittuvat omiini. En pidä sitä mitenkään pahana!

Tänne kokoan lyhyesti päivien tapahtumat. Ihan viimeiset päivät jäävät pois: ne tulevat videopäiväkirjan osassa 10, jossa vierailen ensi kertaa kuoron harjoituksissa. Tämä kirjoitus sulkee sisäänsä peräti neljä videota (6-9), eli kovaa mennään!

25.2. ja 27.2. jatkui musikaalin libreton läpiluenta. Kaikki pääosien esittäjät istuivat Pylkkänen-salissa, jossa oli kaamean kaikuva akustiikka, ja lukivat ja lauloivat lävitse tekstiä. Reetta Ristimäki suunnitteli alustavasti ohjausta, mitaten samalla kohtausten pituutta. Kapellimestari Marko Hilpo säesti pianolla, hänkin pää raksuttaen, koska hän on viime kädessä vastuussa projektin musiikillisesta toteutuksesta. Itselleni seurasi uusi editointikierros: niitä tulee paljon, koska teksti elää koko ajan kun sitä harjoitetaan.

Pääsimme vilkaisemaan myös näyttämön puolelle, josta haettiin rekvisiitta harjoituksiin.

Tässä videosarjan osa 6, joka kattaa nuo päivät.

 

Videopäiväkirjan osa 7 kattoi päivät 28.2. ja 1.3. Ohjausharjoitukset jatkuivat ja kokonaisuuden hahmotus ja roolihahmojen syventäminen etenivät.

Osan teema oli stadin slangi, jota käsittelin lainaamalla sitä esitteleviä lauluja, kuten Sakilaisen laulun ja Stadin kundin, esittäjinä Tauno Palo ja Georg Malmsten. Haastattelin myös Miro Apostolakista, stadin kundia, joka esittää musikaalissa toista stadin kundia eli Frans Valkamaa.

Tässä videopäiväkirjan osa 7.

 

4.3. ja 5.3. ohjausharjoitukset jatkuivat, nyt ”Maalaamossa” ja ”Laulusalissa”. Ohjaaja syvensi henkilökuvia, trimmasi dialogia ja suunnitteli koreografiaa. Tekstit luettiin ensin lävitse ja sitten näyteltiin. Käsittelin videossa myös lyhyesti sitä, miten erilaista on romaanin kirjoittaminen ja näytelmäkäsikirjoituksen tai musikaalin libreton tekeminen.

Videopäiväkirjan osa numero 8 löytyy myös YouTubesta:

 

Seuraavina päivinä (6.3. ja 7.3.) päästiin harjoittelemaan näyttämön puolella. Se oli tärkeää, sillä nyt oli mahdollista hahmottaa, miten henkilöt ja tapahtumat sijoitetaan lopullisessa toteutuksessa. Pääsin myös haastattelemaan Heljä Heikkistä, joka esittää musikaalissa hienoa neitiä Lisbetiä ja surkeaa ilotyttö Lyyliä. Toisena päivänä kuvattiin videoklippi, jolla on tärkeä osuus musikaalissa.

Tähän ei kannata liittää valokuvia: katsokaa video. Tässä siis osa 9 videopäiväkirjasta.

 

Jatkoa seuraa!

 

Videopäiväkirja jatkuu

Avainsanat

Making of Iloisten sielujen hotelli

Kauppatori Esplanadilta päin katsottuna. Kuva F. Jonasson, Helsingin kaupunginmuseo.

Olen seurannut edelleen ”Iloisten sielujen hotelli” -musikaalin harjoituksia. Keskiviikkona ja perjantaina olin paikalla kuvaamassa ja molemmista päivistä syntyi video, jotka liitän tähän kirjoitukseen. Kohtasin uusia roolihenkilöitä, joista voin postata Björk-kirjojen ystäville kuvia. Itse herra Björkiä en ole vielä harjoituksissa tavannut — ehkä ensi viikolla onnistaa!

Keskiviikkona 13.2. harjoitukset pidettiin musikaalin projektijohtajan ja ohjaajan Reetta Ristimäen työhuoneella Hakaniemessä. Laulut olivat edelleen pääosassa, ja niitä harjoitutti musikaalin säveltäjä Jukka Nykänen.

Tänään vuorossa olivat musikaalin näispääosien esittäjät, Minja Koski ja Heljä Heikkinen, eli Ida Helander ja Lisbet Axelskiöld. Heillä on myös kaksi muuta tärkeää roolia: ilotalon pitäjä Kreeta Nurmi ja ilotyttö Lyyli. Tarinan tässä versiossa molemmille käy huonosti. Minjalla oli kolme laulua harjoitettavana, Heljällä kaksi.

Näyttelijä-laulaja Minja Koski.

Näyttelijä-laulaja Heljä Heikkinen.

Paikalla oli lauluja kuuntelemassa myös Reetta, joka tehtävä ohjaajana on hakea henkilöille tyypillinen tapa ilmaista itseään.

Myöhemmin iltapäivällä työhuoneelle saapui kolmen miehen jengi, eli Ville Pulkki, joka esittää poliisia ja lauluaa kuorossa, Rami Meling, joka kuuluu myös kuoroon ja on musikaalissa ylimääräinen poliisi, sekä Tatu Siivonen, jolla on kolme roolia: hän esittää ylietsivä Martti Ekmania, rikollispomo Atamaania ja lehtimies Anton Helanderia. Tällainen valikoima hahmoja samassa musikaalissa vaatii aika lailla muuntelukykyä.

Ville Pulkki, Tatu Siivonen ja Rami Meling. Jukka tietenkin pianon takana.

Trio harjoitteli etupäässä ”Helsinki” -laulua, joka esiintyy useassa kohtaa musikaalia, alussa, lopussa ja ensimmäisen näytöksen päätöksessä. Koska musikaalin teema on kaksi Helsinkiä, myös Helsinki-laulusta on kaksi muunnelmaa, iloinen ja valoisa ja musta ja synkkä. Ikään kuin vinjettinä Helsinki-laululle musikaali alkaa Rafu Ramstedtin (ks. blogikirjoitukseni aiheesta) 90 vuotta vanhemmalla Helsinki-laululla, joka on antanut musikaalille sen nimen.

Tässä on videopäiväkirjan ”lehti” tuolta päivältä YouTubesta linkitettynä.

 

Perjantaina 15.2. harjoiteltiin Aleksanterin teatterin Pylkkänen-salissa.

Näyttelijöillä oli niin paljon muita töitä, että heitä ilmaantui paikalle yksitellen. Reetta käytti vapaata aikaa hyväkseen ja perkasi musikaalia tarkemmin koreografi Peter Pihlströmin kanssa.

Käytännössä harjoiteltiin toisen näytöksen aloittavaa kohtausta, jossa poliisit laulavat siitä, miten harmillinen kieltolaki on heidän kannaltaan. Ensin koreografiaan perehtyi rikoskonstaapelia esittävä Ville Pulkki. Hän joutuu ensi viikon opiskelemaan askeliaan videolta, sillä hän matkusti perheineen talvilomalle Japaniin.

Kohtauksen koreografia saatiin lähes kokonaan kasaan, kun paikalle saapuivat sekä Marttia esittävä Tatu Siivonen että Otto Pilli, toinen poliisikonstaapeleista.

Otto Pilli, Tatu Siivonen ja Peter Pihlström.

Välissä salilla ehti käymään myös Janne Marja-Aho, joka esittää musikaalissa pelottavaa murhaaja Vahanaamaa sekä Philip Axelskiöldiä, jotka ovat molemmat draamallisesti Björkin vastavoimia.

Janne Marja-Aho.

 

Ja tässä on perjantaipäivän videopäiväkirjan ote YouTubesta poimittuna.

Jatkoa seuraa!

Videopäiväkirja musikaalin teosta!

Avainsanat

Making of Iloisten sielujen hotelli

Musiikkiharjoitukset Reetan työhuoneella. Reetta toinen vasemmalta.

Olen ryhtynyt hurjaan hankkeeseen: pidän videopäiväkirjaa Iloisten sielujen hotelli -musikaalin harjoituksista (Making of… Iloisten sielujen hotelli), kunnes projekti pääsee ensi-iltaansa. Koska rakastan elokuvia, päätin tehdä videopäiväkirjan ja postittaa videot Youtubeen. Siltä ne löytyvät Iloisten sielujen hotelli -haulla. (Olen pitkään ollut Youtubessa läsnä nimellä damescholar, mutta en ole tätä ennen postittanut sinne videoita.) Videot ovat katsottavissa myös blogissani.

Videon teko on minulle uutta, mutta minulla on visuaalinen mieli (olen toiminut kirjankuvittajana), pidän valokuvauksesta ja salainen unelmani on ollut kuvata videoita. Nyt kun alan kapineet ovat niin halpoja, pystyn omalla iPhonellani ja siinä valmiina sovelluksena olevalla iMoviella leikkaamaan filmiä ja tekemään kaikenlaista muutakin, varsinkin kun otan luovan mielikuvituksen avuksi. Saa nähdä, mitä kaikkea keksin. Tiedän kyllä kokemuksestani graafikkona, että ei saa liikaa innostua teknisistä kommervenkeista tai erikoistehosteista. Siksi on ehkä hyväkin, että olen sidottu puhelimeen, enkä osaa vielä käyttää videokameraa.

Tänne blogiin aion ”Making of” -sarjassa videon lisäksi postata kuvia ja mietteitä, joita syntyy projektia seuratessa, ja jatkossa myös toivon mukaan projektiin osallistuvien haastatteluja ja muuta kivaa.

Mutta ihan ensiksi tämä video. Kuvasin videomateriaalin eilen Reetta Ristimäen työhuoneella Hakaniemessä, jossa pidettiin ensimmäiset kunnon musiikkiharjoitukset. Reetta on projektin johtaja ja musikaalin ohjaaja. Hän oli vastikään muuttanut työhuoneelle ja suhahteli ympäri järjestäen paikkoja, joten hän ajautui tämän tästä kuvaan.

 

Otin videolle mukaan pätkiä lauluista, joita eilen harjoitettiin. Koska kaikki pääosien esittäjät eivät olleet paikalla, piti keskittyä muutamaan kappaleeseen. Seitsemän pääosan esittäjän lisäksi lavalla on kuoro, joka on tyypillistä kyllä naispitoinen, joten lauluvoimaa pitää saada myös pääroolien vetäjistä, joista viisi on miehiä. Kaikilla muilla paitsi Björkillä (Joel Mäkinen) ja hänen apurillaan Frans Valkamalla (Miro Apostolakis) on useita rooleja. Heidän olisikin vaikea vaihtaa vaatteita ja maskeja, kun he ovat lähes koko ajan näyttämöllä.

Eilisissä harjoituksissa Tatu Siivonen esitti sekä ylietsivä Martti Ekmania että rikollispomo Atamaania. Otto Pilli ja Ville Pulkki esittivät poliiseja sekä toimivat kuorona. Esikoisromaanistani Suden vuodesta on tehty elokuva, ja minusta oli silloinkin hyvin kiinnostava nähdä, mitä hahmoistani, juonestani ja teemoistani tulee, kun ne kulkevat toisen median ja ison työryhmän kautta. Samaa innostusta tunnen nyt, ja siksi käyn harjoituksissa aina kuin vain sinne pääsen. Olen tosin itse tällä kertaa tehnyt käsikirjoituksen laulutekstejä myöten. Erityisen hauskaa on ollut nähdä, miten oma teksti muuttuu säveliksi.

Jukka Nykänen, joka tällä viikolla harjoitutti laulajia, on tehnyt musiikin. Mikä onkaan musikaalissa tärkeämpää kuin mukaansa tempaavat laulut? Niitä tässä teoksessa riittää, sen voin luvata, ja jotakin esimakua niistä saa videollakin, vaikka niitä harjoitettiin ensi kertaa.

Jukka flyygelin takana.

Näyttelijä-laulajia harjoittelemassa. Vasemmalta Miro Apostolakis, Otto Pilli, Tatu Siivonen ja Ville Pulkki. Jukka keskellä.

Ihastelin sitä, miten hyvin näyttelijät osaavat laulaa. He eivät ole ainoastaan musikaalisia ja laulutaitoisia, vaan he tuovat heti karaktääriä esitykseensä. Musikaaleja ja musiikkinäytelmiä pitäisi Suomessa tehdä enemmän, kun meillä on tällaisia kykyjä, ja uutta musiikkia näyttämölle pitäisi säveltää — myös kevyemmällä puolella.

Näyttelijät tuijottivat puhelimiaan ja padejaan siksi, että heidän laulustemmansa olivat siellä — eivät siksi, että olisivat olleet kyllästyneitä touhuun.

 

Musikaalin tuottaja Ville Salonen (vasemmalla) oli paikalla neuvotellakseen Reetan kanssa. Tässä projektissa on paljon liikkuvia osia (ks. alla).

 

Näyttelijöiden aikataulujen kanssa on ollut melkoinen järjestely. Kaikki ovat kiinnitettyjä myös muihin projekteihin, joilla on omat harjoitukset ja esitykset. Iloisten sielujen hotelli esitetään Aleksanterin teatterissa, jonne se sopii erittäin hyvin. Paha puoli on vain se, että hyvin monet vapaat ryhmät ja indie-projektit (kuten tämä meidän) pitävät myös siellä mielellään harjoituksiaan. Parikymmentä ryhmää voi harjoitella siellä yhtä aikaa samalla kun yläkerrassa on käynnissä jokin esitys. Täytyy olla tarkkana siitä, etteivät äänet kantaudu vääriin paikkoihin.

Kun harjoitukset etenevät, pääsen tutustumaan koreografiaan ja lavastukseen, joka on hoidettu pääasiassa videotekniikalla. Se toimii paremmin musikaalissa, varsinkin kun kuvataan epookkia. Voisinkohan oppia jotakin kuvaus- ja videosuunnittelijoilta? Ajanmukaiseen puvustukseen toki satsataan. Siitäkin saatte varmaan jatkossa kuulla.