Tämä blogi on omistettu 1920-luvun maailmalle. Se on myös Karl Axel Björkin maailma. Björk on päähenkilö romaanissani Yön sydän on jäätä, joka ilmestyi vuonna 2014. Hänen tarinansa on jatkunut romaaneissa Käärmeitten kesä (2015), Kuka kuolleista palaa (2016), Koston kukat (2017), Tiergartenin teurastaja (2018), Kirkkopuiston rakastavaiset (2019) ja Kalman kevät (2020). Björk-sarjan kirjat sijoittuvat 1920-luvun alkupuoliskolle, joka poikkeaa monessa kohdin vuosikymmenen lopusta. Näin on etenkin Suomessa. Koska aikakauden luonne ja sen tapahtumat eivät ole monille tuttuja, valitsin blogin nimen Marcel Proustin kuuluisaa romaanisarjaa mukaillen.
Vuoden 2010 tienoilla päätin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani kirjoittaa 1920-luvulle sijoittuva romaani. Aloin kerätä aikaan liittyvää materiaalia, lukea historiateoksia, katsoa valokuvia ja elokuvia, tutkia tyyliä, kuunnella musiikkia ja etsiä esineitä ja pukuja. Projektin kasvaessa selvisi, että kirjoja tulisi monta. Totesin myös, että voisin käyttää keräämästäni tiedosta romaaneissa vain pienen osan. Syntyi ajatus siirtää blogiin kaikenlaista kiinnostavaa, mikä ei mahdu kirjoihin.
Kirjoitan näille sivuille 1920-luvun alun historiasta, Suomesta ja muusta maailmasta tuona aikana, Helsingistä, sen taloista, kaduista, arkielämästä ja ihmisistä, tyylistä ja muodista, kirjoista ja elokuvista, kieltolaista ja muista ajan ilmiöistä. Välillä kenties tunnen tarvetta kertoa siitä, mitä olen juuri kirjoittamassa romaaniini, tai pohtia historiallisen romaanin luonnetta, sen kirjoittamisen ongelmia ja sen suhdetta faktoihin.
1920-luvun koruja, käsilaukkuja ja muuta pikkutavaraa, joka oli näytteillä Tallinnan KuMussa vuodenvaihteessa 2014-2015. Esineet ovat Aleksander Vasiljevin, tunnetun venäläisen muodintuntijan kokoelmista.
Kun olen rakentanut Björkin maailmaa, olen saanut kokea, että aidon ajankuvan luomiseen tarvitaan tietoa kymmenistä eri asioista: sähkön ja kaasun käytöstä, vossikoista ja autoista, tyypillisistä huonekaluista, palkoista ja voin kilohinnasta. Tuo aika tuntuu oudolta ja kaukaiselta, ja silti se on lähellä itseäni. 1920-luvun Helsinki oli paikka, jossa isoäitini kävi tehtaassa ompelemassa ja alle kymmenvuotias, polvihousuinen isäni kulki poikasakissa ja puhui stadin slangia. Minusta on hauska kuvitella itseni sinne, missä he kerran ovat eläneet elämäänsä. Blogini lukijat ovat tervetulleita lisäämään tietojani ja kertomaan omista linkeistään tähän kiehtovaan aikaan. Toivon, että näille sivuille löytävät tiensä monenlaiset vieraat: historiaa työkseen tai harrastuksekseen tutkivat, historiallisten romaanien fanit ja kirjoittajat, vanhoista dekkareista, elokuvista ja muodista kiinnostuneet ja muiden kirjojeni ystävät sekä kaikki ne, jotka rakastavat kirjojen kykyä avata ikkunoita uusiin maailmoihin. Siksi pyrin pitämään blogin sisällön mahdollisimman monipuolisena.
Kadonnutta 20-lukua etsimässä 