Musikaalinteko etenee vauhdilla

Avainsanat

Aleksanterin teatterin harjoitushuoneissa ja lavalla on tehty töitä niin intensiivisesti ja pitkiä päiviä Iloisten sielujen hotellia valmistellessa, että olen joutunut keskittymään videopäiväkirjoihin, ja blogi on jäänyt sivuun. On näet muitakin töitä, nimittäin Björk-romaani numero kuusi. Kun seuraan sivusta harjoituksia, en voi mitään sille, että näyttelijöiden, ohjaajan ja säveltäjän visiot henkilöistä ja Björkin maailmasta sekoittuvat omiini. En pidä sitä mitenkään pahana!

Tänne kokoan lyhyesti päivien tapahtumat. Ihan viimeiset päivät jäävät pois: ne tulevat videopäiväkirjan osassa 10, jossa vierailen ensi kertaa kuoron harjoituksissa. Tämä kirjoitus sulkee sisäänsä peräti neljä videota (6-9), eli kovaa mennään!

25.2. ja 27.2. jatkui musikaalin libreton läpiluenta. Kaikki pääosien esittäjät istuivat Pylkkänen-salissa, jossa oli kaamean kaikuva akustiikka, ja lukivat ja lauloivat lävitse tekstiä. Reetta Ristimäki suunnitteli alustavasti ohjausta, mitaten samalla kohtausten pituutta. Kapellimestari Marko Hilpo säesti pianolla, hänkin pää raksuttaen, koska hän on viime kädessä vastuussa projektin musiikillisesta toteutuksesta. Itselleni seurasi uusi editointikierros: niitä tulee paljon, koska teksti elää koko ajan kun sitä harjoitetaan.

Pääsimme vilkaisemaan myös näyttämön puolelle, josta haettiin rekvisiitta harjoituksiin.

Tässä videosarjan osa 6, joka kattaa nuo päivät.

 

Videopäiväkirjan osa 7 kattoi päivät 28.2. ja 1.3. Ohjausharjoitukset jatkuivat ja kokonaisuuden hahmotus ja roolihahmojen syventäminen etenivät.

Osan teema oli stadin slangi, jota käsittelin lainaamalla sitä esitteleviä lauluja, kuten Sakilaisen laulun ja Stadin kundin, esittäjinä Tauno Palo ja Georg Malmsten. Haastattelin myös Miro Apostolakista, stadin kundia, joka esittää musikaalissa toista stadin kundia eli Frans Valkamaa.

Tässä videopäiväkirjan osa 7.

 

4.3. ja 5.3. ohjausharjoitukset jatkuivat, nyt ”Maalaamossa” ja ”Laulusalissa”. Ohjaaja syvensi henkilökuvia, trimmasi dialogia ja suunnitteli koreografiaa. Tekstit luettiin ensin lävitse ja sitten näyteltiin. Käsittelin videossa myös lyhyesti sitä, miten erilaista on romaanin kirjoittaminen ja näytelmäkäsikirjoituksen tai musikaalin libreton tekeminen.

Videopäiväkirjan osa numero 8 löytyy myös YouTubesta:

 

Seuraavina päivinä (6.3. ja 7.3.) päästiin harjoittelemaan näyttämön puolella. Se oli tärkeää, sillä nyt oli mahdollista hahmottaa, miten henkilöt ja tapahtumat sijoitetaan lopullisessa toteutuksessa. Pääsin myös haastattelemaan Heljä Heikkistä, joka esittää musikaalissa hienoa neitiä Lisbetiä ja surkeaa ilotyttö Lyyliä. Toisena päivänä kuvattiin videoklippi, jolla on tärkeä osuus musikaalissa.

Tähän ei kannata liittää valokuvia: katsokaa video. Tässä siis osa 9 videopäiväkirjasta.

 

Jatkoa seuraa!

 

Arkkitehtuuriarvoitus no 14

Videopäiväkirjani Iloisten sielujen hotelli -musikaalista on edennyt jo osaan 9. Tänne en ole vielä ehtinyt päivittämään tapahtumia, mutta voitte seurata itse päiväkirjoja sekä Iloisten sielujen hotellin Facebook-sivun että YouTuben kautta (haulla ”the making of Iloisten sielujen hotelli” tai käyttäjänimelläni damescholar).

Tällä kertaa vuorossa on taas arkkitehtuuriarvoitus, koska edellinen selvisi niin nopeasti. Valitan kuvan hämäryyttä, valo tuli huonosta suunnasta.

Mikä on tämä rakennus?

Aleksanterin teatterissa tapahtuu

Avainsanat

Aleksanterin teatteri, entinen Kansallisooppera. Kuva Charles Riis 1880, Helsingin kaupunginmuseo.

Tällä viikolla Iloisten sielujen hotellin harjoitukset jatkuivat Aleksanterin teatterissa Bulevardilla, missä musikaali maaliskuun lopussa myös esitetään. Olin paikalla kaikkiaan kolmena päivänä viikon alussa, ja videopäiväkirjaan syntyi kaksi uutta osaa. Ne ovat katsottavissa kirjailijasivullani Facebookissa ja myös Youtubessa (haulla The Making of Iloisten sielujen hotelli), ja liitän ne jälleen tähän kirjoitukseen.

Olen päässyt kuljeskelemaan teatterirakennuksessa henkilökunnan puolella, mikä on kiehtovaa. Näyttämön, katsomon ja yleisön lämpiön ulkopuolella on aikamoinen sokkelo useissa kerroksissa sijaitsevia harjoitus-, työskentely- ja säilytystiloja. Romaanissani Koston kukat tapahtumat liikkuivat loppuvuonna 1921 juuri näissä käytävissä, portaissa ja huoneissa. Saleja on modernisoitu ja sähköistetty, mutta kovin suuresti paikat eivät ole muuttuneet.

Maanantaina olin seuraamassa musikaalin laulujen harjoituksia. Säestäjänä ja harjoituttajana oli Marko Hilpo, joka on myös esitysten kapellimestari ja pianisti.

Lauluharjoitukset pidettiin Pylkkänen-salissa, joka on suuri ja tarkoitettu tanssi- ja näytelmäharjoituksille. Sen akustiikka on siksi lievästi sanottuna kamala eikä se tehnyt lainkaan oikeutta näyttelijöiden äänille. He kaikki ovat sekä näyttelijöitä että laulajia, ja heidän pitää hallita myös tanssiminen. Siksi videoklippien laatu ei ole hyvä.

Silti oli innostavaa tavata musikaalin päähenkilö Björk eli Joel Mäkinen, ja kuulla hänen lauluäänensä, joka on kaunis, vahva ja lyyrinen. Huonoja ääniä ei tosin tästä joukosta löydykään.

Joel Mäkinen.

Paikalla oli myös Miro Apostolakis, joka esittää Björkin teini-ikäistä apulaista Frans Valkamaa. Valkama on musikaalissa lavalla eniten Björkin jälkeen.

Miro Apostolakis. Taustalla Joel Mäkinen.

Toisessa näytöksessä Björkin suhteet hänen naisystäviinsä, Lisbetiin ja Idaan, kärsivät kovia kolauksia, ja pohdittuaan niitä Valkaman kanssa Björk laulaa uskollisen apulaisensa kanssa dueton ”Nainen”.

Sen jälkeen harjoiteltiin Björkin suurta soolokappaletta ”Silta”, jonka hän esittää toisen näytöksen alkupuolella. Laulu kokoaa ja kiteyttää musikaalin teemoja. Siinä on pitkä pohdiskeleva johdanto, jota seuraa vahva, tunteikas keskusjakso.

Heljä Heikkisen saavuttua harjoiteltiin ”Lisbetin romanssia”, jonka viimeisen kertosäkeen Lisbet ja Björk laulavat yhdessä.

Janne Marja-Ahokin pääsi tällä kertaa laulamaan. Hänellä on kaksi roolia, joissa hän pääsee esittämään luonnenäyttelijän taitojaan. Philip Axelskiöld kilpailee Björkin kanssa Lisbetin suosiosta ja on valmis käyttämään kaikki keinot lyödäkseen Björkin laudalta. Hän esittää sotaisen marssin: se on haaste Björkille, joka vastustaa sotaa. Hän myös puhuu pahaa Björkistä tämän selän takana.

Janne Marja-Aho.

Janne Marja-Ahon toinen rooli on vielä mehukkaampi: pelottava murhamies Vahanaama. Vahanaaman suuri soolonumero sijoittuu lähelle musikaalin loppua, mutta hän laulaa joukkionsa kanssa jo ensimmäisessä näytöksessä kohtauksessa, jossa Björk uskaltautuu valepuvussa roistojen pesään.

Sali oli niin viileä, että villasukat ja pipot olivat tarpeen.

Päivän lopuksi Miro Apostolakis palasi vielä harjoittamaan laulua ”Kallion kundi”. Se lisättiin käsikirjoitukseen kauan muiden laulujen jälkeen, kun huomasin, että Valkama on niin paljon esillä, että hän tarvitsee oman soolonumeron. Jukka Nykäsen musiikkikin syntyi sen verran myöhään, että harjoituksissa kappale piti laulaa suoraan nuoteista.

Tässä videopäiväkirjan osa 4, Youtubesta poimittuna. Siinä puhun myös päähenkilöiden välisistä suhteista musikaalissa, koska ne tulevat lauluissa selkeästi esille.

 

Tiistaina ja keskiviikkona laulu- ja koreografiaharjoitukset jatkuivat. Minä keskityin kuitenkin puvustukseen ja vierailin molempina päivinä teatteritalon alakerrassa, jossa on eri projektien puvustamoja. Iloisten sielujen hotellin pukusuunnittelija on Marja Uusitalo. Hänen apunaan on kolme ompelijaa: Elina Johnston, Elina Petmansson ja Sarita Vepsäläinen.

Iloisten sielujen hotellin pukuvarasto ja ompelimo.

Näyttelijät kävivät puvustamossa sovittamassa roolivaatteita.

Otto Pilli ”Ramman miehen” vaatteissa.

Miro Apostolakis Valkamalle ajatellussa villatakissa.

Kävin myös katsomassa näyttämöä ja sen taustaa. Musikaalin tuottaja Ville Salonen esitteli rekvisiittaa, jolla luodaan salonki, jossa Björk ja Lisbet seurustelevat. Siellä on kattokruunu, koristepylväs, divaani ja flyygeli. Lopuksi kurkistin näyttämön puolelle. Sieltä nähtynä katsomosali on upea.

Keskiviikkona teatteriin tuli maskeeraaja Aarni Mikkola tekemään muistiinpanot eri roolihahmojen ulkomuodosta, jotta hän voisi suunnitella heille maskit ja koota tarpeet niitä varten.

Maskeeraja Aarni Mikkola.

Ennen kotiinlähtöäni poikkesin vielä eräässä tanssisaleista, joissa harjoiteltiin edelleen koreografiaa, joka aloittaa toisen näytöksen. Peter Pihlström harjoitti, Marko Hilpo säesti ja Tatu Siivonen, Otto Pilli ja Rami Meling treenasivat poliisien rooliin kuuluvia askelia.

Tässä on videopäiväkirjan osa 5, joka sisältää mietteeni ja merkintäni tiistain ja keskiviikon osalta. Torstaina ja perjantaina jatkettiin harjoituksia, ja minä kirjoitin kotona seuraavaa Björk-romaania ja koetin karkoittaa flunssaa, joka sinnikkäästi pyrki asettumaan taloksi.

 

Videopäiväkirja jatkuu

Avainsanat

Kauppatori Esplanadilta päin katsottuna. Kuva F. Jonasson, Helsingin kaupunginmuseo.

Olen seurannut edelleen ”Iloisten sielujen hotelli” -musikaalin harjoituksia. Keskiviikkona ja perjantaina olin paikalla kuvaamassa ja molemmista päivistä syntyi video, jotka liitän tähän kirjoitukseen. Kohtasin uusia roolihenkilöitä, joista voin postata Björk-kirjojen ystäville kuvia. Itse herra Björkiä en ole vielä harjoituksissa tavannut — ehkä ensi viikolla onnistaa!

Keskiviikkona 13.2. harjoitukset pidettiin musikaalin projektijohtajan ja ohjaajan Reetta Ristimäen työhuoneella Hakaniemessä. Laulut olivat edelleen pääosassa, ja niitä harjoitutti musikaalin säveltäjä Jukka Nykänen.

Tänään vuorossa olivat musikaalin näispääosien esittäjät, Minja Koski ja Heljä Heikkinen, eli Ida Helander ja Lisbet Axelskiöld. Heillä on myös kaksi muuta tärkeää roolia: ilotalon pitäjä Kreeta Nurmi ja ilotyttö Lyyli. Tarinan tässä versiossa molemmille käy huonosti. Minjalla oli kolme laulua harjoitettavana, Heljällä kaksi.

Näyttelijä-laulaja Minja Koski.

Näyttelijä-laulaja Heljä Heikkinen.

Paikalla oli lauluja kuuntelemassa myös Reetta, joka tehtävä ohjaajana on hakea henkilöille tyypillinen tapa ilmaista itseään.

Myöhemmin iltapäivällä työhuoneelle saapui kolmen miehen jengi, eli Ville Pulkki, joka esittää poliisia ja lauluaa kuorossa, Rami Meling, joka kuuluu myös kuoroon ja on musikaalissa ylimääräinen poliisi, sekä Tatu Siivonen, jolla on kolme roolia: hän esittää ylietsivä Martti Ekmania, rikollispomo Atamaania ja lehtimies Anton Helanderia. Tällainen valikoima hahmoja samassa musikaalissa vaatii aika lailla muuntelukykyä.

Ville Pulkki, Tatu Siivonen ja Rami Meling. Jukka tietenkin pianon takana.

Trio harjoitteli etupäässä ”Helsinki” -laulua, joka esiintyy useassa kohtaa musikaalia, alussa, lopussa ja ensimmäisen näytöksen päätöksessä. Koska musikaalin teema on kaksi Helsinkiä, myös Helsinki-laulusta on kaksi muunnelmaa, iloinen ja valoisa ja musta ja synkkä. Ikään kuin vinjettinä Helsinki-laululle musikaali alkaa Rafu Ramstedtin (ks. blogikirjoitukseni aiheesta) 90 vuotta vanhemmalla Helsinki-laululla, joka on antanut musikaalille sen nimen.

Tässä on videopäiväkirjan ”lehti” tuolta päivältä YouTubesta linkitettynä.

 

Perjantaina 15.2. harjoiteltiin Aleksanterin teatterin Pylkkänen-salissa.

Näyttelijöillä oli niin paljon muita töitä, että heitä ilmaantui paikalle yksitellen. Reetta käytti vapaata aikaa hyväkseen ja perkasi musikaalia tarkemmin koreografi Peter Pihlströmin kanssa.

Käytännössä harjoiteltiin toisen näytöksen aloittavaa kohtausta, jossa poliisit laulavat siitä, miten harmillinen kieltolaki on heidän kannaltaan. Ensin koreografiaan perehtyi rikoskonstaapelia esittävä Ville Pulkki. Hän joutuu ensi viikon opiskelemaan askeliaan videolta, sillä hän matkusti perheineen talvilomalle Japaniin.

Kohtauksen koreografia saatiin lähes kokonaan kasaan, kun paikalle saapuivat sekä Marttia esittävä Tatu Siivonen että Otto Pilli, toinen poliisikonstaapeleista.

Otto Pilli, Tatu Siivonen ja Peter Pihlström.

Välissä salilla ehti käymään myös Janne Marja-Aho, joka esittää musikaalissa pelottavaa murhaaja Vahanaamaa sekä Philip Axelskiöldiä, jotka ovat molemmat draamallisesti Björkin vastavoimia.

Janne Marja-Aho.

 

Ja tässä on perjantaipäivän videopäiväkirjan ote YouTubesta poimittuna.

Jatkoa seuraa!