Minun täytyy puhua hiukan miehestä, joka antoi Iloisten sielujen hotelli -musikaalille sen nimen. Rafael ”Rafu” Ramstedt (1888-1933) oli viihdetaiteilija, joka sävelsi, sanoitti ja esitti kupletteja. Hänen loistoaikaansa oli 1920-luvun loppupuoli ja 1930-luvun alku, mutta hän kuoli jo 44-vuotiaana ja jäi tuotteliaamman J. Alfred Tannerin varjoon.
Rafu Ramstedtista on hämmästyttävän vähän elämäkertatietoa. Hän syntyi Turun seudulla Raunistulassa perheeseen, jossa oli yksitoista lasta. Isä oli konemekaanikko laivalla ja usein poissa, mutta tarmokas äiti piti lapsista hyvää huolta ja tuki heidän lahjakkuuttaan. Niinpä Rafun vanhemmat veljet Gustaf John (1873-1950) ja Emanuel eli Manu (1881-1960) nousivat hekin merkkimiehiksi. G. J. Ramstedtista tuli tunnettu kielitieteilijä, tutkimusmatkailija ja diplomaatti, ja Manu Ramstedt toimi kansanedustajana 1925-1929.
Perhe oli kaksikielinen, ja Rafu käänsi sittemmin suomalaisia kuplettitekstejä ruotsiksi. Ennen musiikkiuraa hän toimi konepiirtäjänä ja suunnitteli laivoja. Anekdootti kertoo, että uran alussa suunniteltu laiva upposi ja siitä Rafu sai kimmokkeen vaihtaa alaa. Hän teki yhteistyötä Tannerin kanssa ja alkoi säveltää ja sanoittaa kupletteja, joita Tanner esitti, ja esittää puolestaan Tannerin sävellyksiä. Tannerin laulut tosin olivat enimmäkseen sovitelmia ajan tunnetuista sävelmistä, kun taas Rafu keksi melodiat omasta päästään.
Esiintyville viihdelaulajille oli paljon töitä etenkin Helsingissä, ja Rafu Ramstedt esiintyi useissa ajan tunnetuissa kahviloissa ja ravintoloissa molemmilla puolilla Pitkääsiltaa. Perheellä oli vasemmistosympatioita: Manun puolue oli Sosialistinen Työväen ja Pienviljelijöiden puolue, ja hänen elämänsä tuli Lapuan liikkeen nousun aikaan niin tukalaksi, että hän muutti pysyvästi Ruotsiin. Rafu tuli kuitenkin tunnetuksi herrasmiesmäisestä olemuksestaan. Hän käytti esiintyessään frakkia, jonka napinlävessä oli krysanteemi (keinotekoinen, ei oikea), ja hän puhui sievästi eikä langennut kaksimielisyyksiin kuten lähes kaikki muut kupletistit.
Humalasta hän kyllä kirjoitti lauluja. Juuri tällainen kappale on ”Oi sä sulo Helsinki”, joka on Björk-musikaalin nimen takana. Iloinen kertosäe ylistää Helsingin ihanuutta, mutta laulun tarina kuvaa hiprakkaista herrasmiestä, joka yön juhlittuaan ei onnistu sovittamaan avainta kotioveen. Paikalle tulleen konstaapelin epäluuloisiin tiedusteluihin hän keksii jos jonkinlaisia vastauksia.
Rafu Ramstedtin baritoniääntä ja laulantaa voi kuunnella useallakin vanhalla levyllä, ja muutamat kappaleet ovat kuunneltavissa myös YouTubessa. Vuonna 2002 löytyi lisäksi pätkä elokuvaa, jolla Ramstedt esiintyy. Kyseessä on Sano se suomeksi (1931), joka oli ensimmäinen suomalainen äänielokuva. Asialla oli turkulainen Lahyn-Filmi, uranuurtaja tällä alalla.
Filmistä on säilynyt vain kaksi pätkää. Ramstedt laulaa omassa pätkässään säveltämänsä ”Merimieslaulun”. Tässä ääninauha, mutta ikävä kyllä netissä ei ole saatavissa siihen liittyvää elokuvapätkää.
Ramstedtin tunnetuin sävellys on Rosvo-Roope, joka antoi innoituksen samannimiseen elokuvaan, Roopen roolissa tietenkin Tauno Palo. Isäni lauloi aikoinaan myös Ramstedtin kappaletta ”Hei jallerii”, jonka osaan vieläkin. Laulussa meripoika kohtaa Kapkaupungissa kohtalokkaan naisen, joka tyhjentää hänen taskunsa kapakassa ja heivaa sitten miehen kadulle. Kun merimies selviää, hän palaa perimään rahojaan. Päälle hyökkää kaksikymmentä roistoa, mutta tappelussahan suomalainen pärjää niin että ”järkeä vailla ovat vieläkin kai”. Alla isältäni peritty laulukirja, josta tämäkin biisi löytyy.
Rafu Ramstedtin viimeinen työ lienee ollut käsikirjoitus, jonka teki Valentin Vaalan elokuvaan Helsingin kuuluisin liikemies. Se valmistui vasta hänen kuolemansa jälkeen. Siinä liikuttiin ympäri Helsinkiä ja mukana oli maineikkaita näyttelijöitä. Vaikka filmi menestyi hyvin , se ei kuitenkaan jäänyt minään merkkiteoksena Suomi-elokuvan historiaan.
Oi sä sulo Helsinki on kuunneltavissa Youtubessa kokonaisuudessaan. Tässä linkki:
Ramstedtin suvulla on muitakin kytköksiä Björk-sarjaani. Rafun isoveli G.J. Ramstedt on ollut yksi esikuvista, kun hahmottelin Björkin tutkimusmatkailija-isän elämää. Mutta G. J. Ramstedt ei ollut äkkipikainen eikä uhkarohkea kuten Björk vanhempi: hän ei olisi ikimaailmassa matkustellut Venäjällä sisällissodan aikana.